Ei ihan nappi suoritus

Lauantaina oli siis Mossen ekku näyttely. Aloitettiin heti suuresta vaasan kv näyttelystä. Tuomarina oli Jasna Matejcic kroatiasta. Sama tuomari arvosteli Naftan voittajassa 2011. Siellä Nafta sai ensimmäistä kertaa pöytäpaniikin, mutta esiintyi muuten hienosti. Tuomarista ei jäänyt mitään mielikuvaa, joten en osannut etukäteen tätä tuomaria jännittää. Muuten sitten kyllä jännitin muidenkin edestä. Perjantai-illalla vielä innoissani hehkutin Sakelle kun ei jännittänyt yhtään, mutta jännitys alkoi sitten kehän laidalla vuoroa odotellessa..

Mossehan oli melko peloissaan ja säpsy kun päästiin botniahallin pihaan. Ja entistä enemmän kun päästiin sisään. Mosse ei ole aiemmin ollut missään missä olisi ollut noin paljon koiria ja ihmisiä, melua ja hajuja yhtäaikaa. Nopeasti se kumminkin tottui tilanteeseen ja reipastui huomattavasti. Kun saatiin kaikki kamppeet kehänlaidalle, ajateltiin pistää Mosse hetkeksi lepäämään häkkiin, mutta kas kummaa kun poikaa ei häkki-homma ilahduttanut ollenkaan, vaan kokoajan se olisi halunnut olla tilanteen tasalla, ulkona häkistä. Nafta on toista maata. Se on monessa näyttelyssä yrittänyt kömpiä häkkiinsä jo ennen kun sitä on saatu kasattua..

Ennen kehää harjoittelin vielä Mossen kanssa ravia, joka sujui ihan hienosti. Mutta sitten kun meidän vuoro koitti, kaikki meni ihan pieleen.. Mosse pelkäsi tuomaria, vapisi pöydällä ja sen korvat oli koko kehän ihan missä sattuu. Hampaat se kyllä antoi katsoa mutta seisoi ihan hullussa asennossa ja pyrki pois koko tilanteesta. Mua itseä jännitti niin lujaa että tuo koira sen vaistosi ja oli erittäin epävarma koko hommasta. Suoraan sanoen kehässä mikään ei sujunut. Itsekkin möhlin juoksemalla ihan kuinka sattuu.. Mistä lie tälläinen paniikki. Ja heti kun tultiin pois kehästä Mosse rentoutui silminnähden. Nyt kuitenkin onneksi jo naurattaa koko homma. Jos osaan, lisään tähän myöhemmin videomateriaalin kaikkien teidän hauskuutukseksi. Arvostelu oli kuitenkin aivan hyvä.

"Äiti, kuka tuo pelottava nainen on?"

"Korvat pidän varmuudeksi näin että kaikki hoksaa että mua pelottaa"

"Nyt kun homma on ohi, voisin vähä käydä nuuhkasees ketä nää tyypit oikeen on.. mut VAROVASTI"

Bigger size. Good propotion of the body. Correct bite. Correct head. Good angulation in front. Correct topline. Good tailset & carriage. Loose in elbows. Needs to develope. Would like better movement in front. Close in hocks.

Eli kehitystä tarvitsee, muuten vaikuttaa ihan hyvältä. Mutta kukapa seitsemän kuinen on jo valmis paketti?
Ilmeisesti nuo elbowssit elikkä kyynärät sekä hocksit eli kinnernivelet pitäisi iän myötä kehittyä parempaan suuntaan kun saavat vähän lisää lihasta ympärille. Mutta ennenkaikkea Mosse tarvitsee nyt ÄÄRIMMÄISEN PALJON harjoitusta. Kalenteriin olenkin lisäillyt monenmoista merkintää agikisojen turistimatkasta mätsäreihin ja pentunäyttelyyn. Pentunäyttely on Seinäjoella 19.5. ja tuomarina Tarmo Viirtelä. Miljoonakoiraan tuuriin laitoin myös ilmon menemään ja siellä tuomarina Harto Stockmari. Kokkolaan yritin myös ilmoittautua mutta sitäpä ei tänä vuonna järjestetäkkään ollenkaan.

Tästä lähtien aion myös pyytää kaikkia ihmisiä jotka meillä käy, katsomaan Mossen hampaat ja tunnustelemaan selkää ja vatsaa ja sukukalleudet. Viikonlopun jälkeen Mossea on kopeloinut jo kolme ihmistä, eikä se niistä ollut kyllä moksiskaan. Kun ei mammaa jännitä niin ei Mosseakaan ja toisaalta kaikki vieraat on ollut Mossen tuttuja. Mutta harjoitusta se on pienikin harjoitus.

Pöytääkin oltiin kyllä harjoiteltu etukäteen, mutta harjoitukset jatkuu nyt ja ainakin tuplamääränä. Päätin että Mosse nostetaan joka päivä vähintään kolme neljä kertaa pöydälle syömään herkut ja seisomaan ja sitten alas. No muutaman kerran olin näyttelyn jälkeen nostanut kun Mosse alkoi hypätä itse pöydälle ihan pyytämättäkin katsomaan oliskos sielä niitä herkkuja.. Fiksu koira.

Onneksi nuo näyttelyt ei nyt kuitenkaan niin vakava juttu ole että olisin päiväni pilannut vaikka huonosti menikin. Kotimatkalla muisteltiin Naftan ensimmäistä näyttelyä, joka oli Naftan ollessa 9,5kk, tuurin miljoonakoirassa. Nafta nostettiin siellä elämänsä ensimmäistä kertaa pöydälle ja voitte arvata miten siinä sitten käytiin.. Silti Naftasta tuli upea ja varma näyttelykoira, joten eiköhän Mossestakin sellainen saada leivottua. Sitäpaitsi vasta lauantai-illalla huomasin mikä oli kaiken huonon onnen takana; SUKAT! Olin unohtanut laittaa jalkaan mun onnen sukat! Ne on mustat ja niissä juoksee iloisia koiria jotka muistuttaa ihan länderiä, ne jalassa on tullut paljon onnistumisia.. ;)