keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Sosiaalistamista

Mosse on äärettömän energinen pentu. Se ehtii joka paikkaan ja kokeilee kaikkea suuhunsa. Uskoo kyllä hyvin kun kielletään, mutta jotain sallittua on aina tarjottava tilalle, muuten hampaat iskee jo seuraavaan kohteeseen. Meillä onkin nyt joka pöydän ja hyllyn reunalla puruluita ja leluja, jotta kädenulottuvilla olisi aina jotain.

Mossen kanssa yritetään nyt panostaa sosiaalistamiseen vielä enemmän kuin Naftan kanssa sen ollessa pieni. Kuulemma ensimmäiset kuusi viikkoa uudessa kodissa ovat ne tärkeimmät, silloin pentu on oppivaisimmillaan. 
Mosse on tavannut jo paljon koiria ja ihmisiä, lapsia ja aikuisia sekä vanhuksia myös. Mosse on nähnyt myös paljon maailmaa mun takin sisältä. Se kun ei vielä jaksa pitkiä lenkkejä, niin päätin ommella sille pienen pussukan takin sisään, jottei se valuisi takin alta pois. Sieltä se katselee tarkkaavaisesti mitä Nafta tekee ja välillä nukkuu. Siellä on myös lämmin. Mossella on toki villaneule, mutta sen tulee silti nopeasti kylmä. Työn alla onkin Mosselle kunnon toppamantteli. Poika kasvaa kyllä sellaista vauhtia että tässä saa varmaan ommella joka viikko uuden!

Nafta on oiva apuri sosiaalistamisessa, sillä sen mielestä missään ei ole mitään outoa (paitsi röhisevissä lyhytkuonoisissa koirissa). Mosse tarkkailee selvästi Naftan suhtautumista asioihin ja toivottavasti imee jotain itseensä. Keskustassa ollaan kierrelty muutamia kertoja ja Mosse on tottunut hyvin jo autoihin, mopoihin, polkupyöriin, lastenvaunuihin ja rekkoihin ja linja-autoihin. Alkuun sitä pelotti skeittaavat nuoret, mutta niihinkin se jo tottui kun näki niitä toisen kerran. Rautatieasemalla pentu marssi kuin vanha tekijä. Kaikkia ihmisiä se olisi halunnut käydä moikkaamassa. Kuulutuksia se ei ottanut kuuleviin korviinsa eikä hissiinmenokaan pelottanut ollenkaan! Mosse on tosi reipas!

Tänään Mossella oli pentutreffit Tyynen ja Ladyn kanssa. Lady on tyynen sisko. Tytöt ovat Mossea jonkin verran suurempia, mutta minkä Mosse jää koossa jälkeen, sen se paikkaa kovalla äänellä, juuri niinkuin Naftakin.

Nafta on ollut edelleen pennun kanssa erittäin kärsivällinen ja ihana! 

Mosse sai tänään myös teipit korviinsa. Ovat alkaneet niin nousta ja taittua sivuille. Mutta toisin kuin Nafta aikoinaan, Mosse ei edes huomaa teippejä. Tuskin huomasi edes kun niitä laitettiin, niin tarkkana se söi jotain herkkupalaansa.







lauantai 10. marraskuuta 2012

Mosse

Tasan viikko sitten meille muutti pieni pumpulipallon näköinen otus joka sai nimekseen Mosse.



Kaikki on sujunut hyvin. Kotimatkan Mosse nukkui kuin tukki. Nafta suhtautui uuteen tulokkaaseen hyvin. Haisteli sen läpi ja oli hieman ihmeissään. Ensimmäisenä yönä Mosse nukkui semmoset yli kymmenen tunnin yöunet herättämättä meitä lainkaan.

Parin päivän jälkeen Nafta alkoi rentoutua ja sopeutua ajatukseen pennusta. Nyt pojat nukkuvat vierekkäin ja leikkivät yhdessä. Ja osaa Nafta pentua komentaakkin. Mosse kokeilee jatkuvasti Naftan rajoja, mutta nehän pitää! Eilen Nafta oli syömässä, kun Mosse päätti kokeilla onneaan ja kipitti Naftan kupille. Nafta murisi ja Mosse astui askeleen taakse ja heti perään takaisin, kysyäkseen "olikko ny varmasti tosissas". "Räyh" vastasi Nafta. Kyllä se oli tosissaan.

Mosse on erittäin leikkisä ja iloinen pentu. Ja rodustakaan ei voi millään erehtyä, niin paljon sillä on samoja tapoja kun Naftalla. Mosse ottaa jo sujuvasti huruja ulkona, petaa petinsä ennen kuin laittaa makuulle, kantaa ruuan kiposta matolle ja tamppaa etutassuilla herkkupalat kuoliaaksi ennen kuin syö ne. Ja pussaa. Paljon.

Pentu on kokenut viikon aikana paljon uusia ja ihmeellisiä asioita. Se on tavannut aikuisia, lapsia ja vanhuksia. Se on nähnyt pyöriä ja lastenvaunuja sekä skeittaavia lapsia. Mosse on käynyt eläinkaupassa ja rautatieasemalla sekä ollut hoidossa pienen hetken. Mosse on harjoitellut jo vähän yksinoloakin, Naftan kanssa se jää kotiin ihan mielellään. Mosse on tavannut myös Hosulin ja Tyynen. Tyyne on Mossea pari viikkoa vanhempi tiibetinterrieri. Koiriin pentu suhtautui melko arasti ja pelokkaasti, mutta kun sen annettiin edetä omassa tahdissaan, se rohkaisi mielensä. Tyynelle se jopa ärhenteli alkuun, mutta kai se on jotain pentujen nahistelua?

Tänään Tyyne tulee meille ja me mennään pentujen kanssa käymään ainakin rautatieasemalla katsomassa ihmisiä ja kerjäämässä rapsutuksia.

Naftaan olen ollut äärimmäisen tyytyväinen ja ylpeä siitä. Se on ollut pennun tulon jälkeen kuin enkeli, toiminut kuin ajatus.

Mosse on tosi oppivainen ja innokas oppimaan uutta. Se osaa jo istua, päästää irti ja se ymmärtää mitä "ei" ja "hyvä" tarkoittaa. Ja miltei kaikki pissat ja kakat se tekee jo ulos. Tästä meidän on hyvä jatkaa.


lauantai 27. lokakuuta 2012

Talvi tuli

Naftalla alkoi taas se aika vuodesta, kun jano ilmoitetaan takaovella. Se syö mielummin lunta, kuin juo vettä kiposta. Kippovesi on kai sen mielestä pahaa. Se juo myös mielummin kuralammikosta tai järvestä tai ojasta, kiposta vain jos on pakko. Usein on pakko, paitsi talvella, kun lunta voi juoda mistä vain!

Autokin taisi säikähtää pakkasta kun ei suostunut kuljettamaan mua aamulla koiranäyttelyyn. Inisi vain. Syyksi selvisi kesälaadun diesel joka ei halunnut kulkea tankista moottoriin. Onneksi Sakke sai homman kuntoon.

Tänään olin koiranäyttelyssä. Mukavaa vaihtelua, kun ei ollut koira mukana ollenkaan. Ei tarvinnut jännittää eikä vahtia Naftaa. Sain seurailla muiden suoriutumisia ja ostella juttuja. Hienosti meni sekä Hosulilla että Sisulla!
Seinäjoki areena on melko ahdas suurelle näyttelylle. Ja ärsyttää ihmiset jotka pitää koiriaan viiden metrin narussa ja antaa sessensä käydä tervehtimässä kaikkia ohikulkevia koiria. No, mutta seuraava näyttely mihin Naftakin saa osallistua on varmaankin Vaasa kv keväällä. Ja ehkäpä vien myös pennun siihen näyttelyyn. 

Enää viikko odottelua ja sitten saadaan hakea vauva kotiin. IHANAA!

Tänään oltiin näyttelyn jälkeen Hosulin kanssa pöyhköttämässä. Ja huomenna taas näyttelyyn katsomaan läntsykehää ja jatkamaan shoppailua.






lauantai 20. lokakuuta 2012

Metsälenkki

Tämä aamu alkoi metsälenkillä Anun ja Sisun kanssa. Pojat saivat juosta ja melskata kaikessa rauhassa. Sää oli syksyinen, kylmä ja raikas. Aurinkokin vilahteli välillä puiden lomasta.

Huomatkaa Naftan uusi kaulapanta, eikös olekkin rankka!









Parin viikon päästä meille tulee pentu, Naftalle pikkuveli! Jos vain terveystarkastukset ja silmäpeilaukset läpäistään! Terveystarkastus on tulevana maanantaina ja silmäpeilaus tiistaina. Käytiin viime sunnuntaina nuuhkuttelemassa pentuja, ihania palleroita, kaksi tyttöä ja neljä poikaa!
Pennulle on tehty viime viikon aikana ensimmäiset hankinnat, panta, talutin ja valjaat. Ihan pienet ja söpöt.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Vahinkoja sattuu

Naftalle sattui tänään pikku vahinko. Ihmettelin mitä se vinkuu vessassa. Kutsuin Naftan makuuhuoneeseen ja se tuli juosten piipahtamaan, palasi samantien vessaan ja alkoi uudelleen vinkua. Kun menin sitten katsomaan mitä kummaa siellä tapahtuu, katsoi koira surkeana pönttöön.......



..siellä kellui sen pallo. Nauru siinä pääsi kun toinen oli raukka niin säälittävä, oli sitten pudottanut pallonsa pönttöön eikä uskaltanut sitä sieltä ottaa. Hyvä niin sillä ei olisi huvittanut alkaa partapyykille, kun vasta eilen pesin sen oksennuksen jäljiltä.

No, pakkohan mun oli se käteni sinne pönttöön upottaa (mitä sitä ei tekisi koiransa vuoksi). Iloisesti Nafta seurasi vieressä pallon pesua ja desinfiointia! Ja voi mikä riemu kun sai pöntössä uineen pallonsa takaisin!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Muutoksia ruokailussa

Nyt on Naftan ruoka-asiat saatu kondikseen. Ollaan tässä kyllä aika lailla välpättykin annoskoon ja muiden kanssa. Silloin kun Nafta söi vielä nappuloita, sai poika ruuan kerran päivässä. Suuri muutos barffauksen myötä on tullut siinä, että ruokaa on annettu kaksi kertaa päivässä. Kuitenkin noin kuukausi sitten alkoi aamuruuat maistua kokoajan huonommin ja huonommin. Iltaruuan Nafta söi hyvällä halulla mutta lopuksi aamuruokaan ei koskettu ollenkaan. Aamulihat meni kerta toisensa jälkeen roskiin, joten päätettiin siirtyä yhteen ruokaan päivässä. Ja se kannatti. Nyt poika taas syö melkein kaiken mitä tarjoillaan. Ruoka annetaan siinä ilta kuuden aikoihin. Nafta syö yleensä heti 3/4 ruuasta ja säästää loput illaksi. Iltalenkin jälkeen se käy sitten nuolemassa kipon tyhjäksi.

Sisäelimet on toistaiseksi jääneet vielä kippoon. Jos maksaa tai sydäntä on tositosi vähän, saattaa Nafta syödä ne. Broilerin sisäelinseosta menee jos sitä on tarpeeksi pieni määrä sotkettu muuhun ruokaan. Sen sijaan kuivattu keuhko on suuri suosikkiherkku. Seinäjoen näyttelystä ajattelin ostaa muitakin kuivattuja sisäelimiä, jos niitä saisi syötettyä edes siinä muodossa. Maksat ja sydämet ajattelin koittaa keittää.

Luuateriat koostuu vielä pääosin kalkkunan ja kanan osista, sillä naudan rustoluut Nafta on oksentanut. Pidetään niistä nyt vähän taukoa ja kokeillaan myöhemmin uudelleen. Porsaan ja hevosen luut ovat hankintalistalla.

Kasvisten kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa vaikka pelkäsinkin Naftan nirsoilevan. Ollaan tehty itse kasvismössöä, jossa on yleensä ainakin porkkanaa, paprikaa, jäävuorisalaattia, kurkkua ja kaalia. Välillä myös kukkakaalia, kiinankaalia, tuoreita yrttejä, lanttua.. Mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Kasvismössöön ollaan lisätty välillä kananmuna kuorineen.

Öljyinä ollaan käytetty lohiöljyä, pellavansiemenöljyä ja kylmäpuristettua rypsiöljyä. Lisäksi Nafta saa välillä oluthiivaa ja metsälenkeillä se syö puolukoita ja mustikoita.


Tällä hetkellä Naftan ruokavalio näyttää esimerkiksi tältä:

Maanantai

Kalkkunan jauheliha
Jauhettu lohi
Kasvismössö
Öljyt

Tiistai

Broilerin luulihamurska
Kanankauloja

Keskiviikko

Sika-nautajauheliha
Jauhettua hevosenlihaa
Kasvismössö
Öljyt
Oluthiiva

Torstai

Puolikas kalkkunansiipi

Perjantai

Broilerin jauhelihaa
Sisäelimiä
Porkkana-kurkkuraaste
Öljyt
Oluthiiva

Lauantai

Kanansiipiä
Kanan selkärankaa

Sunnuntai

Sika-nautajauheliha
Broilerin sisäelinseos
Kananmuna
Öljyt



lauantai 6. lokakuuta 2012

Tulvii Pohjanmaa..

Etelä-Pohjanmaalla tulvii. Tällä on poikki valtateitä ja pikkuteitä. Ja meidän lenkkipolku. Tässä lähellä menee mukava kävelyreitti, joka on useimmiten meidän iltalenkki. Lenkki ylittää pienen joen joka nyt tulvii niin että jos sillan ylittäisi, olisi jalat ainakin polvia myöten märkänä. Päätettiin sitten kiertää toista reittiä.



Koko viikon on satanut. Naftalle on täytynyt ihan keksimällä keksiä ajanvietettä, kun lenkit ovat jääneet tavallista lyhyemmiksi. Eilen aamulla Nafta kieltäytyi aamulenkistä täysin. Herätin koiran tavalliseen tapaan puoli seitsemän aamulla. Näin ikkunasta että vettä tulee, joten puin Naftalle sadetakin. Sen ilme oli jo siinä kohtaa melko kärsivä, se olisi halunnut jäädä nukkumaan. Ulko-ovella Nafta löi jarrut päälle. Ei suostunut tulemaan katoksen alta sateeseen. No, lopulta sain vastahakoisen koiran raahattua tielle. Se ei katsonutkaan muhun päin, kulki vain korvat luimussa ja silmät sirillä mun perässä. Päästiin vähän matkan päähän kun Nafta löi taas jarrut päälle. Siinä kohtaa alkoi olla jo itselläkin kärsivällisyys vähissä ja aika myös. Käännyttiin kotiin. Koira paineli edellä tuhatta ja sataa. Se ei edes pissalla käynyt. Sisällä paineli suoraan sänkyyn sadetakki päällä. Pakotin koiran käymään takapihalla pissalla ennen töihin lähtöäni. Onneksi se pissaa käskystä. Toki tämä pissa tuli sitten terassin laudoitukselle, mutta tulipahan kuitenkin!

Tänään sade ei sitten haitannutkaan enää ollenkaan. Aamulenkki meni Hosulin seurassa ja päivälenkki metsässä vapaana. Äsken käytiin vielä katsomassa tulvivia jokia, eikä vettä enää satanut nimeksikään. 

Sisällä ollaan touhuttu viikon aikana mm. lelunpiilotusta, pallonheittelyä, naksutinta, sirkustemppuja, namipiiloa ja älypelejä. Ollaan kyllä myös makoiltu ja laiskoteltu, syöty herkkuja ihan huviksi vain ja nukuttu monia päiväunia. 



Nafta esittelee sirkustemppujaan