lauantai 11. lokakuuta 2014

Irtokoira ja korvatulehdus

Noin kuukausi sitten sain tai oikeastaan jouduin näkemään miten hienosti kahdenkin koiran lauma toimii. Olin poikien kanssa metsässä, kun vastaan tuli irrallaan oleva koira. Nafta ja Mosse oli myös irti ja juoksentelivat aika kaukana. Koiran omistajaa ei näkynyt. Kun koirat huomasivat toisensa seurasi muutaman sekunnin jämähtäminen. Näytti siltä ettei koirat oikein tienneet miten pitäisi reagoida. Huusin Naftaa ja Mossea luokseni ja hienosti pojat tottelivat ja lähtivät tulemaan. Jostain pusikosta ilmaantui myös tämän vieraan koiran omistaja joka huusi myös omaa koiraansa. Valitettavasti se ei totellutkaan omistajaansa vaan lähti rähisten Mossen perään. Olin jo saanut Naftan viereeni. Mosse ampaisi häntä koipien välissä karkuun. Yritin huutaa Mossea luokseni mutta ei se paniikiltaan varmaan edes kuullut. Mosse meni niin paniikkiin että alkoi kiljua. Sen olisi kannattanut juosta koska Mosse olisi ollut kyllä paljon nopeampi. Mosse-parka ei kai tiennyt miten pitäisi toimia joten se jämähti paikoilleen ja toinen koira pääsi sen kimppuun. Samalla sekunnin sadasosalla kun Mossesta pääsi ensimmäinen äännähdys syöksyi Nafta hätiin! Se meni auttamaan veljeään ja hyökkäsi tämän terrierin kimppuun. Tällä välin sain itse juostua paikalle ja vedettyä Mossen turvaan. Terrierin omistaja juoksi myös kauhuissaan paikalle mutta koska tämä oli niin kaukana, meni siinä aikansa. Mietin jo mielessäni että nytkö se sitten tapahtuu, Nafta ei ollut koskaan purrut ketään vaikka se olikin saanut elämänsä aikana jo neljän koiran hampaista. Lopulta sain vedettyä Naftan valjaista pois ja terrierin pannasta toisella kädellä.

Se on hassua miten aina varoitellaan ettei tappelevien koirien väliin saa laittaa käsiä. Tottakai tiedän että siinä voi itse saada hampaan jäljet käteensä mutta mitäs sitten? Paljon mielummin otan ne itse kuin annan koirani ne ottaa. Okei nyt ei kyse ollut kuin kahdesta alle 20kg koirasta että asia voi olla eri jos pitää erottaa vaikka pari sakemannia. Silloin kun Naftaa puri staffi, sain itsekkin haavoja. Ja voi mikä helpotus se oli kun tajusin että se veri mikä Naftan turkkiin sotkeentui olikin mun sormista eikä Naftasta! Ja kyllä siinä sellainen adrenaliini virtasi ettei sattunut, ei yhtään. Onhan siinä tietenkin riski että jonkun taudin voisi saada, mutta tulipahan taas mietittyä että on varmasti jäykkäkouristusrokotus voimassa. Kyllä täytyy sanoa että yksin on vaikea erottaa kahta koiraa menemättä konkreettisesti siihen väliin.

Noniin takaisin tarinaan (siis tositarinaan). Vihdoin oli koirat irti toisistaan ja terrierin omistaja paikalla. Onneksi tämä henkilö oli asiallinen ja pahoitteli tilannetta yhtälailla kun minäkin. Mosse tärisi mun jaloissa ja Nafta oli jo niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tarkastettiin koirat ja uskomatonta mutta Nafta ei ollut purrut. Se vain rähisi ja puolusti minkä ehti. Naftan turkki sen sijaan oli melko kuolainen mutta haavoja ei löytynyt. Vielä..

Kai sitä oli itsekkin siinä vielä niin järkyttynyt ettei kyennyt tutkimaan koiraa kunnolla. Kun päästiin kotiin niin huomasin että Naftan kyljessä on reikä joka vuotaa verta. Kello oli jo yli kymmenen illalla joten päätettiin että putsataan haava ja aamulla soitetaan eläinlääkäriin. Aamulla Sakke lähti käymään Naftan kanssa lekurissa kun minä menin töihin. Haava oli putsattu ja vuoti edelleen kudosnestettä ja verta. Kudos oli revennyt aika pahasti. Nafta sai kipulääkettä ja antibioottikuurin ja kaljun läiskän alueen ympärille. Haavaa ei tikattu eikä sitä saanut peittää. Sitä piti puristella ja koittaa mahdollisimman hyvin saada nesteet pihalle. Haavan ei myöskään saanut antaa umpeutua. Muutaman päivän se oli kipeän oloinen, viikon verran vuoti jonka jälkeen pikkuhiljaa turvotus laski ja haava umpeutui. Nyt kyljessä ei näy muuta kun kaljun päälle kasvanut sänki sekä vaaleanpunainen arpi joka siihen varmaan jää ikiajoiksi.



Onneksi haava lähti nopeasti paranemaan

Pieni vaaleanpunainen kauneuspilkku jäljellä


Inhottava juttu näissä tilanteissa on aina se koiran henkinen puoli. Miten koira on tilanteen kokenut ja jääkö sille traumoja. Melko varmaksi uskalsin heti ajatella, ettei Naftan pääkoppa tuosta hetkahda, se raukka kun on kokenut näitä jo niin monta. Mutta Mosse, se kun on muutenkin sellainen herkkis. Kun Naftan terveys oli saatu kuntoon heräsi huoli tuosta pienemmästä. Kaikeksi yllätykseksi poika toipuikin nopeasti. Muutaman kerran se heitti lenkillä maahan makaamaan kun tuli koira vastaan ja pari kertaa laski päänsä vartalon tasalle ja alkoi vaania vastaantulevia. Melkoiset keskustelut kävin itseni kanssa siitä miten niihin nyt reagoisin. Päätin etten reagoi mitenkään. Kannustan ja kehun kun Mosse kävelee nätisti, muuten en piittaa vaikka kuu tippuisi taivaalta. Se oli oikea ratkaisu sillä tosiaan parissa päivässä Mosse oli ihan normaali. Toki Naftaa se jumaloi entistä enemmän, omaa sankariaan!

"Minä suojelen sinua kaikelta.."


Ja mitenkäs tämä kaikki nyt liittyy korvatulehdukseen?? Tuosta alkaen Naftan korvat on oireilleet enemmän tai vähemmän kokoajan. Välillä korvat on olleet ihan terveen näköiset, välillä punottaa ja kutiaa. Eilen aamusta kävin sen kanssa lääkärissä jossa todettiin ulkokorvan "pahahko" hiivatulehdus. Johtunee kuulemma luultavammin tuosta antibiootista jonka poika joutui syömään. Saatiin korvatipat ja taas kipulääkettä sekä korvanputsausaine. Seinäjoen Animagi Kapernaumi on kyllä ihana paikka vaikka ollaan sielä nyt taas vähän turhan tiuhaa tahtia jouduttu käymään. Eilen soitin ja kun aikoja ei ollut, ei meitä suinkaan käännytetty pois vaan saatiin mennä odottamaan sopivaa väliä jossa lääkäri ehtisi kurkata korviin. Eläinlääkäri on myös aivan ihana! Nafta raukkaa jännitti niin että se parkkeerasi itsensä odotushuoneen penkin alle eikä meinannut tulla sieltä pois. No lopulta kun korvat oli tutkittu, jutteli lääkäri Naftalle vielä niitä näitä ja rapsutteli kaikessa rauhassa. Nafta rentoutui selvästi ja antoi lääkärille suukkoja!

Tänään korvat näyttää jo paljon paremmalta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti