Mossen kuulumisia

Eilen aamulla lähdettiin Mossen kanssa kokkolaan jäsenkorjaaja Anu Virkkalan käsittelyyn. Matka sujui kokkolaan saakka hyvin Mossen nukkuessa takakontissa ja mun mussuttaessa matkakarkkia mutta kuinkas kävikään kun kokkolaan päästiin. Tiellä oli katukivetyksen palanen jota en ehtinyt väistää ja hups vaan meni rengas puhki. Onneksi oltiin niin lähellä prismaa että sain auton pysäytettyä parkkipaikalle. Tietenkin oli puhelimen akkukin tyhjä, ehdin juuri ja juuri soittaa numerotiedustelun kautta Tanjalle, joka oli tulossa Lumon kanssa myös Anulle. Tanja sitten nappasin mut ja Mossen kyytiin ja pökötti jäi rengasrikkoisena kököttämään prisman pihaan.

hupsistakeikkaa..

Mossella oli tuossa alkuvuodesta sellainen mörinävaihe, murras Naftalle aivan tuon tuosta. Kaikki alkoi yhdestä kakunpalasta Saken mumman luona, joka annettiin Mosselle mutta koska se ei sitä syönyt niin annoin sen Naftalle, siinä vaiheessa Mosse olisikin halunnut sen saamarin kakun ja tappeluksi meni. Alkuun ajattelin vain että kylläpä nyt poika verisesti loukkaantui jutusta mutta kun loppua käytökselle ei meinannut näkyä, niin ajattelin että syy voi ehkä ollakkin joku muu kuin se kakku. Murinat tuli ja meni, välillä oltiin niin parasta kaveria ja sitten taas yhtäkkiä Nafta ei olisi saanut päälle katsoa. Muutaman tappelunkin pojat otti ja aina ne päättyi niin että Nafta pysyi tiukkana ja katsoi Mossea nenänvarttaan pitkin ja Mosse mielisteli ja hyvi sekä Naftaa että mua ja Sakkea. Mitään selvää kaavaa en näille murinoille keksinyt, monia yksittäisiä epäilyjä kuitenkin oli. Jossain vaiheessa olin sitten ihan varma että Mossella on joku paikka kipeä ja murisee siksi. Olihan meillä ollut vähän liian tiuhaa agilitytreenejä kun ohjattujen päälle käytiin pari kertaa viikossa hallilla ja sitten oli ne epiksetkin. Hierojalle mentiin siis ensin.
Mosse oli jumissa, lantion alue oli hyvin jumissa ja nikamia oli miten sattuu, selkäranka oli voimakkaasti kaarella ja koko selkä oli hyvin jäykkä ja joustamaton. No jälkikäteen ajateltuna kyllähän Mosse kävelikin vähän kuin vanha vaari mutta eipä sitä muutosta niin huomaa kun tapahtuu pikkuhiljaa. Hierojan jälkeen murinat vähän väheni muttei loppunut kokonaan. Välillä ajattelin että homma johtuu hormoneista ja välillä oltiin niin epäonnistuttu koko koiran kanssa ja sitten taas ajateltiin että koira on kipeä. Hieroja suositteli osteopaattia, mutta aikoja ei niin vain saatukkaan, joten päätettiin kuvauttaa selkä. Ja samalla lonkat ja kyynärät. Selässä ei ollut merkkejä LTVstä eikä muustakaan viasta. Ainut poikkeama oli rintarangan 8.nikamassa näkyvä lovi, hyvin selvästi havaittavissa. Lääkäri ei osannut sanoa olisiko kyseessä "valuvirhe" vai onko voinut aiheutua jostain törmäyksestä tai muusta. Lovi kuitenkin oli sellaisessa paikassa ettei pitäisi haitata elämää millään tavalla. Toinen huomio oli Mossen lantio. Se on vino. Siitäkään ei tullut muuta tuomiota kuin että se nyt vaan on vino. Kun kuvassa selkäranka on suora, on lantio vino ja kun lantio on suora on selkä vinossa. Lonkista ja kyynäristä ei eläinlääkäri antanut mitään arviota, sanoi että tulee sitten kennelliitosta kun tulee. Ja niin tuli A/A ja 0/0.

Tässä kuvassa näkyy myös tuo lantion vinous

Kuvauksen jälkeen Mossen murinat jatkui entiseen malliinsa, pikkuhiljaa alettiin kartoittaa tilanteita joissa murina oli todennäköistä. Yllätyksiä tuli silti edelleen. Nafta suhtautui alusta saakka näihin sanomisiin heittämällä vitsiksi koko Mossen, paria poikkeusta lukuunottamatta. Kun Mosse murisi alkoi Nafta tehdä kuperkeikkaa, hakea lelua, huruttaa, kaivaa sänkyä tai sitten se kaivautui peiton alle ja hörskötti sielä omiaan. Näille Naftan höpöhommille saatiin kyllä nauraa ja mietittiin ettei tuokaan nyt aivan täysjärkinen voi olla.

Hiljakseen murinat vähän väheni joskaan ei loppunut kuitenkaan kokonaan eikä Mosse ollut vieläkään oma itsensä. Tykkäsi olla vähän normaalia enemmän omissa oloissaan eikä heiluhäntä heilunut niin paljon kuin tavallisesti. Aina kun Mossen nosti esim. syliin se alkoi huolestuneena katsoa ympärilleen että missäs se Nafta ja eikai tässä nyt käy kuinkaan, jos Naftaa ei näkynyt Mosse rentoutui (jep, mosse on oikea sylivauva) ja jos Nafta oli lähistöllä alkoi murina. Välillä toki pojat aina leikki ja paini eikä missään ollut mitään kummaa mutta sitten taas yhtäkkiä joku laukaisi hirveän tarpeen mulkoilla Naftaa ja kyräillä omissa oloissaan. Mossen koko elekieli oli aivan toista kun normaalisti.

Tässä Mossen normaali olemus

Pari-kolme viikkoa sitten Sakke ja pojat jäi viikoksi päikseen kun meikäläinen kävi vähän espanjan aurinkoa moikkaamassa. Ennen lähtöä tilanne oli paaaaljoooon parempi kuin pari kk aiemmin. Kuitenkin tuli varmaan jokaisessa puhelussa kotiin päin kysyttyä onko Mosse murissut, ja oli se muutamana päivänä vähän murissut. Perjantaina 22.päivä kun tulin kotiin oli pojat tietenkin aivan innoissaan ja onnellisia, illalla kuitenkin jostain Mosse murisi. Lauantaina 23.päivä koko koira oli aivan kuin eri koira, tai siis se sama koira joka se oli ennen tätä murmatusvaihetta. Siitä päivästä lähtien ei ole murinan murinaa kuulunut ja poika on ollut ihana iloinen itsensä. Ei haittaa vaikka Nafta yli kävelisi, hyppäisi vahingossa päälle, ei haittaa enää mikään. Mosse tulee nyt syliin eikä välitä vaikka Nafta olisi vieressä, yrittää vaan pussata sitä ja mua yhtäaikaa. En vaan käsitä miten tuo käytös muuttui yhdessä yössä noin radikaalisti tai miten se edes alkoi. Pari kuukautta se kesti ja toivon että hommasta on nyt lopullisesti päästy. Aivan kuin Mossen aivoissa olisi ollut joku lukko joka nyt sitten aukesi, ei voi käsittää. Mutta tyytyväinen olen että tilanne on nyt tämä, hurrrjan tyytyväinen.

Noniin ja sitten takaisin siihen jäsenkorjaajaan! Eli siis kun koitettiin saada Mosselle aikaa osteopaatille, tuloksetta, saatiin Tanjan kautta hyvä tilaisuus päästä heidän mukaan jäsenkorjaajalle. Jäsenkorjaus oli mulle ennestään vieras juttu, en siis oikein tiennyt mitä se tekee. Googlettelin asiaa ja paljon löytyi positiivisia juttuja. Ajattelin että tuskin siitä haittaa ainakaan olisi joten tartuttiin tilaisuuteen. Mosse ei nyt ihan varsinaisesti käsittelystä nauttinut mutta ilmeestä huomasi että aina kun joku kohta oltiin saatu kuntoon, tuli Mosselle mukavampi olo. Kaikenlaista erikoisuutta sieltä Mossen kropasta löytyi, epäkkäät oli jotenkin syvällä piilossa, lantioalueella oli paljon jänteitä ja jotain väärissä kohdissa ja selkä- ja reisilihaksetkin oli jossain vähän piilossa. Täytyy myöntää että vaikka olinkin lukenut jäsenkorjauksesta pelkkää hyvää, olin vähän skeptinen, olin vielä paikanpäälläkin mutta uskottava se oli että käsittelyllä oli hyvä vaikutus sillä ensinnäkin Mossen ryhti muuttui täysin, sen pää nousi jotenkin korkeammalle jo käsittelyn alkuvaiheessa eli niskassa oli jotain mikä saatiin auki ja näin ollen näytti että kaula olisi pidentynyt. Toisekseen istuma-asento muuttui, ennen Mosse istui niin että varmaat sojotti sisäänpäin ja kintereet ikäänkuin ulospäin, jo alkoi poika istua jalat suorina. Loppua kohti Mosse alkoi vähän itse auttaa käsittelyssä ja painoi vastaan ja liikahteli niin että Anu sanoi sen osallistuvan talkoisiin. Lopuksi sitten kun koko käsittely oli ohi ja Mosse nousi ylös ja käveleskeli edestakaisin en ollut uskoa silmiäni. Mosse, jolla on aina ollut kaareva selkä, välillä hyvinkin kaareva ja kun on ollut jumissa niin tosi tosi kaareva, oli nyt lähes täysin suoraselkäinen!!! Suoraan sanottuna silmät meinasi tippua lattialle. En olisi ikinä ikinä kuuna päivänä uskonut että voisi noin hyvin auttaa! Niin joo ja Anu vielä meinasi että lantiokin olisi nyt saattanut vähän suoristua!

Näiiin pitkäksi venyi koko poika

Käsittelyn jälkeen käytiin vielä pikku kävelyllä ja kun Mosse ravasi ripeästi niin sen takajalkojen hieman ahtaat liikkeet oli nekin paljon paremmat, eli kun Mossen takajalat on olleet hiukan pihdissä, niin nyt oli lähes suorat. Aivan uskomatonta. No sitten muistinkin sen auton ja renkaan ja ilo ja onni hyvästä käsittelystä vaihtui pohdintaan siitä että milläs sitä kotiin mennään. Tanjan kyydissä päästiin takaisin prismalle, käytiin siellä syömässä ja haettiin mulle autokännykkälaturi jotta sain soitettua Sakelle. Autosta löytyi vararengas ja pienen pieni tunkki mutta ei ristikkoavainta tai muuta millä renkaan olisi saanut vaihdettua enkä kyllä ole varma olisiko siitäkään mitään tullut. Lähellä oli sitten onneksi Wetterin autoliike johon Tanja mua kuskasi. Sieltä löytyi huolo-ovi johon minä vesisateessa kastuneena lompsin anelemaan apuja. Kiitos Wetterin, apu saatiin prismalle ja rengas tuli vaihdettua. Ajettiin vielä korjaamolle jossa vararengas vaihdettiin taakse ja Mosse sai ihailuja ja rapsutuksia huoltomiehiltä. Kyllä Mossella oli jännää kun sai ensimmäistä kertaa olla etupenkillä ja nosturilla ja ympärillä kaikkea hälinää, mutta poikahan oli vain innoissaan ja imarreltu saamastaan huomiosta. Minä sen sijaan naureskelin itsekseni ja mietin että miten tässä taas näin kävi. No pääasia että päästiin kotiin, vaikka koko matka köröteltiinkin hissukseen. Tänään aamulla sitten haettiin autoon uusi rengas ja arvatkaas kuka sen vaihtoi, no minä! Sakke pisti mut opettelemaan homman, jotta jos näin vielä sattuisi toisen kerran käymään niin ei mene sormi enää suuhun..

Mosse ei oikein alkuun ymmärtänyt miten etupenkillä matkustetaan, mutta pakko oli kun peräloosteri oli laitettu mullin mallin

Lopulta löytyi asento ja uni maistui