Yökylässä

Viikot vierähtävät hurjaa vauhtia. Tuntuu että vasta oli joulu ja nyt on juhannus jo miltei oven takana.

Meillä on ollut nyt hieman säätämistä, kun päivät menee töissä ja Naftalle pitäisi riittää tarpeeksi aktiviteettia.
Joka toinen viikko menee sujuvasti, kun ollaan aamuvuorossa. Viideltä aamulla aamulenkki, jonka jälkeen Nafta jää mielissään nukkumaan. Töistä tullaan kahden jälkeen, jolloin Nafta vasta heräilee. Sen jälkeen on vielä reippaasti päivää jäljellä touhata vaikka mitä. Joka toinen viikko sen sijaan on iltavuoroa, mikä onkin Naftan kannalta vähän monimutkaisempi. Aamulla herätään ja käydään lenkillä. Ennen töihin lähtöä tehdään toinen lenkki. Kahdesta eteenpäin ollaankin sitten töissä ja päästään vasta illalla yhdentoista tienoilla. Ja se on turhan pitkä aika olla koiran yksin kotona. Ainakin jos näin täytyy toimia säännöllisesti.
Viimeviikolla meillä oli kesän ensimmäinen iltaviikko. Maanantain Nafta oli yksin. Minä pääsin töistä vähän ennen Sakkea, hain koiran kotoa ja painelin kentälle riehumaan ja purkamaan koiran energiaa.

Tiistaina Nafta pääsi Lucan ja Nemon luo yökylään. Aamulla tehtiin lenkki ja pakattiin Naftalle reppuun eväät ja lelu. Naftalla on oma pieni reppu, jota se saa itse kantaa. Nafta oli tosi reippaan näköinen, innoissaan lähdössä kyläilemään.

Nafta oli ollut kylässä tosi kiltti. Ei ollut yhtään kiusannut Nemoa, vaan pojat olivat olleet tosi hyvää pataa, leikkineet ja nukkuneet yhdessä. Tiistaina Nafta oli päässyt myös juoksulenkille hoitoisännän kaverin kanssa. Vähän mua ihmetytti, että poika oli suostunut vieraan miehen matkaan, mutta kuulemma se oli ihan tyytyväisenä lenkille lähtenyt. Hyvää harjoitusta meidän Naftalle.

Nafta, Luca ja Nemo

Alla olevassa kuvassa Naftan mairea ilme johtunee kyläpaikan piha-aitauksesta, jollaista meillä ei kotona ole. Olisihan se mukavaa kun voisi pitää Naftaa ulkona aitauksessa välillä, mutta taloyhtiön säännöt kieltävät KOIRA-aitaukset.. En tiedä olisiko sitten kissa- tai lammasaitaus sallittu.

Illalla Nafta oli etsinyt kyläpaikasta kotoisimman nurkan nukkamapaikakseen. Ja mikäs muu olisi yhtä kotoisaa kuin kasa pyykkiä..

Keskiviikkona hain koiran kotiin illalla. Poika oli melkoisen väsynyt. Torstaina ja perjantaina ei Naftan sitten tarvinnutkaan viettää päiviään yksikseen, sillä Saken työvuorot muuttuivat meille sopivammiksi.

Ensiviikolla jälleen aamuvuoro ja seuraavaa iltaviikkoa mietitään sitten lähempänä. Ja onneksi meillä on täällä paljon hoitopaikkoja, jotka ottavat Naftan avosylin vastaan, jos päivistä näyttää venyvän liian pitkiä.