keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Koiran ruokinnasta

Olen tullut siihen tulokseen, että nykyään on ihan liikaa mistä valita. Kaupan karkkihyllyllä vierähtää monta minuuttia, kun yrittää valita kahdestasadasta karkkipussista sitä mieluisaa. Helpompaa olisi, jos tarjolla olisi vain muutama pussi ja niistä sitten valitsee ja jos ei miellytä niin on ilman.

Sama valinnanvaikeus esiintyy myös koiramaailmassa. Remmirähjän korjaukseen sain monia neuvoja ja tekniikoita, jotka kaikki kumosivat toisensa. Mistä tietää mikä on se oikea vaihtoehto? Kokeilemalla tässä tapauksessa ja puolitoista vuotta siinä sitten vierähtikin, että saatiin koulutusmetodit kohdilleen. Mutta saatiin, se on pääasia.

Koiran ruokinta on asia, josta mulle on aiheutunut viime aikoina päänvaivaa. Miten ruokin koirani oikein? Vaihtoehtoja löytyy taas mielin määrin. Tällä hetkellä Nafta on melkoinen sekasyöjä, pääasiassa ruokana on kuitenkin kuivat nappulat. Nafta ei ole enää kovin nirso, se syö 20kg koiran annoksen joka päivä. Kakka on kiinteää ja turkki hyvässä kunnossa. Hammaskivi on ainoa huono asia minkä luulen ruuasta johtuvan, päällisin puolin. Sitä kun ei tiedä mitä tuon koiran elimistössä tapahtuu.

Monet ovat kysyneet, miksi vaihtaisin ruokaa, jos koira kerran syö. Niin miksi? Jatkuvasti kuulee, miten teollinen kuivaruoka on huonoksi. Joku koira oli kuollutkin kuivaruuan vaikutuksista (Linkki).
Ja myös tuo hammaskivi on yksi syy. Itselläni poistettiin hiljattain yksi hammas, joka oli niin äärettömän kipeä. Voin vain kuvitella miten kipeä on koiran suu joka on täynnä hammaskiveä, ikenet tulehtuneina. Ja pahimmassa tapauksessa tulehdukset leviää aiheuttaen ties mitä ongelmia. Denta Sticksejä Nafta söi pariin ikävuoteen saakka. Sitten sille tuli stoppi. Ei maistu enää, enkä oikein usko niiden korvaavan luita. Kun taas luita ja nappuloita ei saisi syöttää sekaisin, koska ne liikkuvat elimistössä hyvin eri vaihtia aiheuttaen vatsavaivoja.
Paikallisessa Faunatarissa neuvoivat pitämään luiden ja nappuloiden välissä vähintään 24tuntia aikaa. Tähän saakka ollaan pidetty parin viikon välein Naftalle yksi tai kaksi luupäivää. Luupäivänä tarjoillaan ainoastaan luita.

Barf on yksi ruokintavaihtoehto, joka tuntuu olevan miltei trendi nykyään. Siitäkin löytyy ikäväkyllä kiistanalaisia asioita. Mm. raa'at kasvikset. Netistä löytyy juttua niin puolesta kuin vastaan. Toisten mukaan koiran elimistö saa kasvikset käyttöön parhaiten nimenomaan raakana, kun taas esimerkiksi J.A.U Yrjölä artikkelissaan puhuu keittämisen puolesta (Linkki).
Kasvismössössä on myös se haittapuoli, että Naftan mielestä se on pupunruokaa, ei suinkaan koiran! Eli se ei siitä tykkää. Voisihan sen saada makuun tottumaan kokeilemalla erilaisia kasviksia ja pikkuhiljaa lisäämässä kasvisten määrää, mutta sitä paastokierrettä en aio Naftan kanssa enää katsoa.

Luut ja liha koiran ruokana taitaa olla yksimielisesti hyväksi todettu. Siihen uskon itsekkin. Mutta koska koira on alkujaan sekasyöjä, ei pelkät luut ja lihat riitä. Koira tarvitsee ravintoaineita joita näistä ei saa.
Kaveriksi puuro? Yrjölän puuro on Naftan herkkua. Toisaalla sitä ylistetään ja toisaalla haukutaan viljan haitoista. Mistä tässä tiedon ja valintojen sekamelskassa enää tietää mikä todella sopii koiran elimistölle ja mikä ei? Siihen tulokseen olen pohdinnoissani tullut, että kohtuus kaikessa ja monipuolisuus ovat avainsanoja.  Tavoitteena on kuitenkin pitkäikäinen hyvinvoiva, terve ja energinen, iloinen koira.

Ystäväni koiralla todettiin ruoka-aineyliherkkyyksiä, jonka seurauksena he aloittivat raakaruokinnan. Pääsen nyt aitiopaikalta seuraamaan miten ruokavalion muutos koiraan vaikuttaa. Aion jatkaa tästä eteenpäin nykyisellä ruokavaliolla, kunnes saan itselleni selväksi sen miten haluan koirani ruokkia.
Tällä hetkellä mielessä siintää ruokavalio, joka karttaa teollista ruokaa, muttei ole suoranaisesti barffaustakaan. Jotain siltä väliltä. Jatkan tiedon ja kokemusten metsästämistä, vaihtoehtojen punnitsemista ja koiralla testaamista tässä tuhansien valintojen maailmassa.

Miten te ruokitte koiranne?

Naftalle maistuisi tuore liha, mielellään itse saalistettu

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Koiravieraita

Sipe on koirista se Naftan suuri suosikki. Sipe on saksanpaimenkoira, äärimmäisen lempeä ja hyvähermoinen. Rauhallinen ja reilu johtaja Naftalle. Nafta rakastaa Sipeä ihan valtavasti. Ei tarvitse kuin mainita Sipen nimi, niin Nafta säntää ovelle odottamaan. N & S tutustui jo Naftan ollessa pikkupentu. Pentuna tuo rääpäle luuli olevansa Sipeä suurempi...


...mutta huomasi pian olevansa väärässä.


Rauhallisella ja tasaisen varmalla olemuksellaan Sipe sai Naftan kiintymään itseensä.




Ja niin Nafta sai elämäänsä ihanan koirakaverin!

Sipe oli meillä hoidossa viimeviikolla. Pojat näkivät toisensa pitkästä aikaa, joten riemu oli rajaton. Tehtiin monta pitkää lenkkiä, käytiin ihmettelemässä lehmiä, pojat riehuivat sisällä ja pihalla ja olivat silmin nähden tyytyväisiä toistensa läsnäoloon. Illalla koirat oli selvästi tosi väsyneitä, muttei ne malttanut nukkumaankaan mennä,, vaan leikkivät makuuasennossa tökkien toisiaan tassuilla.




Tänään meille tuli hoitoon Hosuli. Hosuli saa Naftan puolesta tehdä meillä mitä haluaa. Kaikki koirat ei nimittäin saa esimerkiksi mennä Naftan petiin ilman että Nafta siitä jotain mainitsisi tai juosta ovesta kahtasataa koko kämpän läpi ennen kuin Nafta on ehtinyt tervehtiä. Hosuli on myös ainoa joka saa hyppiä Naftaa vasten ja purra Naftan partaa ja korvia. Nämä kaksi voivat syödä samaa luuta yhdessä ja juoda samaan aikaan samasta kiposta. Saattaapi tuokin vähän vaikuttaa että Hosuli on tyttö. Naftan ei tarvitse sille esittää niin kovaa. Tai sitten niillä vaan synkkaa hyvin.

Koirat on kyllä aikalailla pöyhköttäneet ja ulkoilleet koko päivän. Äsken syötiin luita takapihalla ja nyt koirat nukkuu. Hosuli syö vain raakaruokaa, joten sen kunniaksi Naftakin sai tänään kanansiipeä ja kaulaa sekä naudan rustoluuta. Kyllä maistui!






sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Uimamaisteri

Juhannus meni ja kesäkuu vaihtui heinäkuuksi. Nopeasti tämä suomen kesä menee, pian on jo joulu..
Kesäkelit eivät ole olleet ihan sitä mitä on odotettu, mutta toivotaan heinä- ja elokuusta vähän vähemmän sateisia ja lämpimämpiä. Toisaalta koiran kannaltahan se on hyvä juttu ettei kovia helteitä ole ollut.

Kesä on mennyt niin hurjaa vauhtia etten ole tännekkään ehtinyt kuulumisia kirjoitella. Vaikka eipä meille mitään ihmeellistä kuulukkaan. Nafta on ollut kiltti, todella kiltti. Toivottavasti tontut kurkkii ikkunoilla jo kesäaikaan, sillä Nafta on ollut niin kiltti että ansaitsisi ison kasan joululahjoja.
En edes muista milloin viimeksi Nafta olisi räyhännyt. Bliv-purkki oli ilmeisesti se meidän "juttu", jota näin pitkään etsittiin. Onneksi lopulta löydettiin toimiva keino ärhentelyyn.
Nafta on ollut kesällä myös aikamoinen kyläluuta. Se on ollut hoidossa siellä sun täällä ja moneen kertaan. Joka paikassa kiltisti. Seuraavana viikonloppuna Nafta menee Saken vanhempien hoiviin, kun me matkustetaan helsinkiin serkkuni häihin.

Uiminen on ollut tämän kesän ehdoton ykkösharrastus. Nafta on vielä kovempi vesipeto kuin viime vuonna.
Löydettiin viime syksynä hyvä uimapaikka, jossa ollaan nyt käyty kesän aikana varmaan yli 10 kertaa. Paikka on siitä hyvä, että siellä on ainakin kolme tai neljä lampea, joihin kaikkiin pääsee hyvin uimaan. Ei haittaa jos paikalla on muitakin koiria. Siellä on myös valtavia hiekkakasoja, joissa Nafta tykkää kiipeillä ylösalasylösalas..
Uimisen suhteen Nafta on saanut kerättyä talven aikana paljon rohkeutta. Mun mielestä se ui paljon pidemmältä hakemaan palloa tai keppiä, kuin viime vuonna. Viime vuonna Nafta ei myöskään suostunut uimaan, jos vedessä oli toinen koira. Nyt ainakin Hosulin kanssa kimppauinnit sujui mallikkaasti.

Alla kuvamateriaalia yhdeltä uintireissulta.

Nafta löysi pienen saaren




Kukkulan kuningas


Tarkkana ku porkkana

Välillä on kivaa olla likainen koira

Ja pesulle lampeen

Paras keppi ikinä

Himputin risut tulee silmille

Ei auta ku järsiä ne pois tieltä

Tämmä keppi olisi ollut välttämätön saada mukaan