Kuraa

Kevään varjoisin puoli on nyt alkanut. Kuraa on joka paikassa ja joka lenkin jälkeen koirat pääsee tassupyykille. Kumpikaan ei tykkää hommasta enkä minäkään siitä kyllä nauti.

Pääsiäinen oli niin ihanan aurinkoinen, että kurakintut eivät mieltä latistaneet, mutta nyt on jo muutaman viikon eletty harmaassa, sateisessa ja tuulisessa säässä. Lumi on sulanut kiitettävää vauhtia mutta sitä märkää on sitten senkin edestä. Eteisestä pesuhuoneeseen menee kurakuja. Kaikki sillä välillä on hiekassa ja pölyssä ja liassa. Mutta eipä niitä huvita siivota kun tietää sen näyttävän seuraavan lenkin jälkeen tismalleen samalta.

Maanantaina löydettiin tästä ihan läheltä kiva kenttä keskeltä metsää. Nafta, Mosse ja Hosuli juoksi ja rellesti sydämensä kyllyydestä. Pojat kaivoi mutaan kuoppia niin että rapa lensi. En jaksanut kieltää. Sotkekoon.

Kun tultiin kotiin päätin pestä molemmat koirat oikeen shampoolla, vaikka tiesin että iltalenkin jälkeen viimeistään tietää tehneensä turhaa työtä. Mosselle shampoo-pesu oli elämänsä ensimmäinen. Länderiähän ei tarvitse kovin usein pestä. Nafta pestään kunnolla ehkä pari kolme kertaa vuodessa plus silloin kun poika päättää kieriä p***assa. Ja jouluna tietysti.

Meillä on kahta eri shampoota. Toinen, jota käytän useammin on Pet Silk merkkistä ja toinen Tearless Texture Plus. Molemmat karkealle karvalle suunnattuja. Pet Silkkiä käytän enemmän tuoksun vuoksi. Molemmat kyllä tuntuu pehmentävän karvaa aikalailla. Ennen meillä oli Artero -merkkistä Vitamin vitalising bath- shampoota, joka oli ihan toista luokkaa. Se ei pehmentänyt Naftan karvaa lainkaan, päinvastoin, joskus tuntui että se jopa muuttui entistä karkeammaksi. Ja tuoksui mielettömän ihanalta <3 Mutta se pahus meni ja loppui enkä ole löytänyt uutta purkkia tilalle. Vinkata saa jos joku tietää mistä löytyy! Edellinen purkki oli ostettu voittajasta. Sinnehän meillä on Mossen kanssa tähtäin, että josko viimeistään sieltä sitä sit saisi.

Kun koirat oli pesty menin itse vielä suihkuun. Nuohan riehaantuu aivan älyttömästi jo pelkän tassupyykin jälkeenkin. Suihkun jälkeen kävelin makuuhuoneeseen jossa odotti sänky jonka päällä oli 0/5 tyynyä, 0/2 peittoa, 0/1 lakanaa, 0/1 petauspatjaa ja 2/0 märkää mutta hyväntuoksuista ja puhdasta koiraa.

Ei ihan nappi suoritus

Lauantaina oli siis Mossen ekku näyttely. Aloitettiin heti suuresta vaasan kv näyttelystä. Tuomarina oli Jasna Matejcic kroatiasta. Sama tuomari arvosteli Naftan voittajassa 2011. Siellä Nafta sai ensimmäistä kertaa pöytäpaniikin, mutta esiintyi muuten hienosti. Tuomarista ei jäänyt mitään mielikuvaa, joten en osannut etukäteen tätä tuomaria jännittää. Muuten sitten kyllä jännitin muidenkin edestä. Perjantai-illalla vielä innoissani hehkutin Sakelle kun ei jännittänyt yhtään, mutta jännitys alkoi sitten kehän laidalla vuoroa odotellessa..

Mossehan oli melko peloissaan ja säpsy kun päästiin botniahallin pihaan. Ja entistä enemmän kun päästiin sisään. Mosse ei ole aiemmin ollut missään missä olisi ollut noin paljon koiria ja ihmisiä, melua ja hajuja yhtäaikaa. Nopeasti se kumminkin tottui tilanteeseen ja reipastui huomattavasti. Kun saatiin kaikki kamppeet kehänlaidalle, ajateltiin pistää Mosse hetkeksi lepäämään häkkiin, mutta kas kummaa kun poikaa ei häkki-homma ilahduttanut ollenkaan, vaan kokoajan se olisi halunnut olla tilanteen tasalla, ulkona häkistä. Nafta on toista maata. Se on monessa näyttelyssä yrittänyt kömpiä häkkiinsä jo ennen kun sitä on saatu kasattua..

Ennen kehää harjoittelin vielä Mossen kanssa ravia, joka sujui ihan hienosti. Mutta sitten kun meidän vuoro koitti, kaikki meni ihan pieleen.. Mosse pelkäsi tuomaria, vapisi pöydällä ja sen korvat oli koko kehän ihan missä sattuu. Hampaat se kyllä antoi katsoa mutta seisoi ihan hullussa asennossa ja pyrki pois koko tilanteesta. Mua itseä jännitti niin lujaa että tuo koira sen vaistosi ja oli erittäin epävarma koko hommasta. Suoraan sanoen kehässä mikään ei sujunut. Itsekkin möhlin juoksemalla ihan kuinka sattuu.. Mistä lie tälläinen paniikki. Ja heti kun tultiin pois kehästä Mosse rentoutui silminnähden. Nyt kuitenkin onneksi jo naurattaa koko homma. Jos osaan, lisään tähän myöhemmin videomateriaalin kaikkien teidän hauskuutukseksi. Arvostelu oli kuitenkin aivan hyvä.

"Äiti, kuka tuo pelottava nainen on?"

"Korvat pidän varmuudeksi näin että kaikki hoksaa että mua pelottaa"

"Nyt kun homma on ohi, voisin vähä käydä nuuhkasees ketä nää tyypit oikeen on.. mut VAROVASTI"

Bigger size. Good propotion of the body. Correct bite. Correct head. Good angulation in front. Correct topline. Good tailset & carriage. Loose in elbows. Needs to develope. Would like better movement in front. Close in hocks.

Eli kehitystä tarvitsee, muuten vaikuttaa ihan hyvältä. Mutta kukapa seitsemän kuinen on jo valmis paketti?
Ilmeisesti nuo elbowssit elikkä kyynärät sekä hocksit eli kinnernivelet pitäisi iän myötä kehittyä parempaan suuntaan kun saavat vähän lisää lihasta ympärille. Mutta ennenkaikkea Mosse tarvitsee nyt ÄÄRIMMÄISEN PALJON harjoitusta. Kalenteriin olenkin lisäillyt monenmoista merkintää agikisojen turistimatkasta mätsäreihin ja pentunäyttelyyn. Pentunäyttely on Seinäjoella 19.5. ja tuomarina Tarmo Viirtelä. Miljoonakoiraan tuuriin laitoin myös ilmon menemään ja siellä tuomarina Harto Stockmari. Kokkolaan yritin myös ilmoittautua mutta sitäpä ei tänä vuonna järjestetäkkään ollenkaan.

Tästä lähtien aion myös pyytää kaikkia ihmisiä jotka meillä käy, katsomaan Mossen hampaat ja tunnustelemaan selkää ja vatsaa ja sukukalleudet. Viikonlopun jälkeen Mossea on kopeloinut jo kolme ihmistä, eikä se niistä ollut kyllä moksiskaan. Kun ei mammaa jännitä niin ei Mosseakaan ja toisaalta kaikki vieraat on ollut Mossen tuttuja. Mutta harjoitusta se on pienikin harjoitus.

Pöytääkin oltiin kyllä harjoiteltu etukäteen, mutta harjoitukset jatkuu nyt ja ainakin tuplamääränä. Päätin että Mosse nostetaan joka päivä vähintään kolme neljä kertaa pöydälle syömään herkut ja seisomaan ja sitten alas. No muutaman kerran olin näyttelyn jälkeen nostanut kun Mosse alkoi hypätä itse pöydälle ihan pyytämättäkin katsomaan oliskos sielä niitä herkkuja.. Fiksu koira.

Onneksi nuo näyttelyt ei nyt kuitenkaan niin vakava juttu ole että olisin päiväni pilannut vaikka huonosti menikin. Kotimatkalla muisteltiin Naftan ensimmäistä näyttelyä, joka oli Naftan ollessa 9,5kk, tuurin miljoonakoirassa. Nafta nostettiin siellä elämänsä ensimmäistä kertaa pöydälle ja voitte arvata miten siinä sitten käytiin.. Silti Naftasta tuli upea ja varma näyttelykoira, joten eiköhän Mossestakin sellainen saada leivottua. Sitäpaitsi vasta lauantai-illalla huomasin mikä oli kaiken huonon onnen takana; SUKAT! Olin unohtanut laittaa jalkaan mun onnen sukat! Ne on mustat ja niissä juoksee iloisia koiria jotka muistuttaa ihan länderiä, ne jalassa on tullut paljon onnistumisia.. ;)

Kuvia pojista

Tänään on aurinko taas hellinyt koko päivän! Koirat on innoissaan kun ei tarvitse pukea takkia ulos. Tänään piti kaupan pihassa parkkeerata auto varjoon ja jättää ikkuna raolleen jotta koirat eivät läkähtyisi, niin lämmin ilma ulkona. Takapihan sula alue laajenee ihan silmissä. Nyt nurmikkoa näkyy jo 3x5m. Ihanaa odottaa minkälainen piha tuolta lumen alta paljastuu. Tällä hetkellä näkyy vain syksyn haravoimattomia lehtiä kasapäin, mutta onneksi pihahommia on mukava tehdä!

Aamulenkille lähdettiin Lucan ja Nemon kanssa. Ja ai että pojat nautti. Mossesta ja Nemosta on tullut hyviä leikkikavereita, Nafta ja Luca sen sijaan juoksentelevat lauman mukana ja tutkivat omia juttujaan. Välillä koko sakki otti juoksukilpailuita ja harvensi risukkoa yhdessä. Ja onneksi mukana oli myös kamera. Tässä tämän aamun kuvia:

Keväisiä kuulumisia

Blogi on viettänyt hetken hiljaiseloa, me sen sijaan emme. Kevään aikana on ollut paljon yhtä sun toista puuhaa. Suurimpana ajanviejänä mainittakoon tämä muutto. Pari viikkoa sitten päästiin vihdoin muuttamaan ja nyt kaikki tavarat alkaa olla jotakuinkin paikoillaan. Koirat eivät olleet muutosta moksiskaan. Pikkurempan aikana Nafta ja Mosse pääsi jo tutustumaan asuntoon, joten paikka oli niille jo entuudestaan tuttu. Muuttolaatikoita kannettiin pari päivää ja koiratkin reissasivat uuden ja vanhan asunnon väliä ainakin kymmenen kertaa. Joka kerta yhtä innoissaan kun sanottiin että pojat tulee mukaan. Kun kaikki tavarat oli uudella kämpällä, olivat koirat heti kuin kotonaan.

Lenkkimaastoja täällä on paljon paljon enemmän kuin vanhalla asuinalueella. Joka lenkin voi tehdä eri suuntaan ja 100metrin päässä on pelto jossa voi juoksennella vapaana. Metsäänkää ei ole kuin kivenheitto.
Mosselle etenkin muutto on tehnyt äärimmäisen hyvää. Jokaisella lenkillä tulee vastaa polkupyörä tai koiria tai lastenvaunut tai lapsia, kaikkea sellaista mitä ennen näkyi vain silloin tällöin. Parhaaseen lenkkiaikaan koiria tulee vastaan ainakin 5-10. Myös Nafta on siedättynyt hyvin.

Meillä on myös nyt hieno ja melko suuri takapiha, johon isketään aita heti roudan sulettua. Ja Nafta nauttii kun aamuaurinko paistaa olohuoneen ikkunasta sisään. Joka aamu se siirtyy sohvalle aamu-unille ja palvoo aurinkoa. Naftan masulaikutkin on ruskettuneet jo ihan tumman ruskeiksi. Kaikin puolin täällä siis ollaan tyytyväisiä uuteen kotiin.

Kevätaurinko on jaksanut helliä jo monta päivää. Lumet sulaa ihailtavan nopeaa takapihalta ja koirat tykkää kaivaa sitä kuravelliä mikä seinän viereen on paljastunut. Joka lenkin jälkeen saa myös suorittaa tassupyykin, mutta jotenkin siitä osaa nyt nauttia kun tietää että pian on kesä!

Alle parin viikon päästä Mosse menee ensimmäiseen näyttelyynsä, vaasan kansainväliseen. Jännittää kyllä aikalailla, sillä meidän harjoittelu on tähän saakka ollut ihan minimaalista. Mutta eikö tässä nyt vielä jotain ehdi treenatakkin. Pöytä pitäisi olla suurin piirtein hanskassa ja hampaat Mosse näyttää nätisti. Seisomistakin ollaan jonkun verran harjoiteltu mutta sitten se ravi... siinä meillä on puuhaa seuraaviksi viikoiksi... Pääasia kuitenkin että Mossella olisi kehässä hauskaa ja tietysti toivottavaa olisi että se pystyisi muhun keskittymään kaiken hälinän keskellä.

Nyt meillä jatketaan verhojen ripustamista lattioiden pesua! Ihanaa kevättä <3