 |
| Heta |
 |
| Heta haluaa leikkiä Mossen kanssa |
 |
| Mosse |
 |
| Naftalle päivän kohokohta oli oma pallo <3 |
 |
| Mossen tuli hiki niin se päätti vähän uittaa kaulaansa vesikipossa.. |
 |
| Ja sitten ihmetellään miksi turkki on märkä |
 |
| Heta pusuttelee Sandraa |
 |
| Lumo |
 |
| Syke |
Homma startattiin lämmittelylenkin jälkeen agilityradan kasaamisella jonka jälkeen alkoi itse koulutus. Kouluttajana toimi Anne Huhtanen Lagulta. Mosse oli ainut alkeinen porukassa. Sen kanssa harjoiteltiin parin kolmen esteen sarjoja. Ihan uusina juttuina tuli muuri ja pituus sekä putki joka ei olekkaan ihan suora. Minä harjoittelin myös jonkin sortin pakkovalssijuttuja. Mulla on nämä termit vielä vähän hukassa, mutta niin oli kyllä askeleetkin. Mosse oli superinnoissaan ja hyvin kuulolla kokoajan. Anne sanoikin että "tästä koirasta kuullaan vielä, jos vain jatkatte harjoittelua", no mehän jatkamme!
Agilityn jälkeen tehtiin yhteislenkki. Ja voi että kaikki koirat oli niin sulassa sovussa keskenään että yhden yhtäkään rähinää tai murinaa tai muutakaan ylimääräistä ei porukasta kuulunut! Ilma oli lämmin joten suuntasimme kyrkösjärven tekojärvelle kahlailemaan. Nafta taisi siinä pulahtaa ihan kunnolla. Yllätys.
 |
| Kuin hieno porukka! Kaikki niin kiltisti! |
Lenkin jälkeen vielä napsittiin ryhmäkuvia porukasta ja käytettiin koiria pöydällä vieraiden ihmisten tutkittavina. Tarkoituksena oli pitää ihan kunnon näyttelytreeni mutta sää oli niin läkähdyttävä eikä varjoisaa paikkaa löytynyt. Tarkoituksena olisi järjestää pohjanmaan ländereille syksyllä uusi tapaaminen, jos vaikka saataisiin vielä loputkin pohjalaiset mukaan rytinöihin! Ties vaikka tästä saataisiin ihan perinne aikaiseksi.
 |
| Koirat vasemmalta oikealle: Lumo, Syke, Heta, Nafta ja Mosse |
Kiitos vielä Tanjalle järjestelyistä!
Pitemmittä puheitta tämän päiväiseen pentunäyttelyyn..
Näyttely järjestettiin Lagun toimesta törnävän kentällä, eli provinssirockalueella, likipitäen päälavan kohdassa oli meidän kehä. Tuomarina oli Tarmo Viirtelä.
Meinasin jo lyödä päätä seinään eilen illalla kun jännitys alkoi iskeä ja Mossen karva on melko pitkä ja korvatkin vähän miten sattuu. Tuon karvan kanssa mulla on kyllä edelleen melkolailla sormet suussa, kun karva on pitkää muttei kumminkaan kypsää. Se ihan lainehtii tuolta takapuolen päältä. Se ei lähde nyppimällä eikä suoristu kampaamalla. No, eilen kumminkin kampailin sitä ja päätin että menee miten menee, me mennään pitämään nyt hauskaa!
Nafta pääsi näyttelyyn myös mukaan ja onneksi otettiinkin, Kyllä tuo poika on nyt niin moneen kertaan todistanut olevansa maailmasta kiltein! Se köllötteli maassa eikä piitennut mistään tai kenestäkään piirun vertaa. Yhdelle ainoalle lättäkuonoiselle sen piti vähän näyttää keskisormea mutta siinä kaikki. Neljä tuntia se seuraili pikkulintuja ja otti aurinkoa vaikka ympärillä oli vilinää ja vilskettä. Mosse nyt alkuun vähän sinkoili sinne sun tänne mutta oltiin paikalla hyvissä ajoin joten pikkumieskin ehti rauhoittua.
Vihdoin tuli meidän vuoro. Koira suoraan pöydälle. Mosse oli ihan nätisti, ei väistänyt tuomaria eikä vapissut kauhusta vaan oli ihan rentona mutta etsiskeli kokoajan niitä nameja mitä pöydältä on tottunut löytämään. Ravi sujui ihan ok, muutamat laukka-askeleetkin otettiin mutta sain korjattua takaisin raviksi melko äkkiä. Seisomiseen yllätyin. Me ei olla paljoa seisoskeltu vapaasti vaan yleensä olen kyykkinyt koiran vierellä. Tänään sitten jonkun äkkinäisen aivopierun seurauksena seisotin Mossea seisaaltani. Se sujui kyllä hyvin. Kerran tai kaksi se istahti mutta sain sen takaisin ylös. Siinä kohtaa mietin että ihan ok suoritus mutta korvat olivat kerrassaan lennokkaat johtuen jonkinsortin mielialasta, eikä meillä ollut mitään tavoitteita eikä odotuksia. Sitten tuomari aloitti. Se oli täysin rakastunut Mosseen. Se sanoi sen olevat aivan kerrassaan upea pentu, hyvin kehittynyt ja tasapainoinen. Se sanoi että Mosse on tulevaisuuden lupaus ja yksi parhaista ländereistä joita se on KOSKAAN arvostellut. Se kehui ja kehui ja kehui ja suuri osa meni mulla ihan ohi mutta selväksi kävi se että Mosse on Viirtelän mielestä upea! Ja liikkeitä se kehui maasta taivaisiin! Kunniapalkinto ja rop sieltä sitten tuli.
Arvostelu:
Hyvä pää ja ilme. Purenta ok. Hyvät korvat. Hieno ylälinja ja vahva runko, Iloinen häntä. Hyvät takakulmat ja karva. Todella hyvät liikkeet. Hyvä käytös.
Sitten odoteltiin ryhmäkehää toista tuntia. Mutta mikäs siinä oli istuskellessa kun enää ei jännittänyt ja sää oli mukava ja mieli korkealla hienosta saavutuksesta ja hyvästä arvostelusta. Vähän se kyllä turhautti ryhmäkehää odotella kun yleensä nämä länderit kätellään nopeasti villakoirien ja muiden "näyttelyrotuje" tieltä pois. Jäätiin kuitenkin.
Ryhmäkehässä oli muistaakseni 13 tai 14 koiraa. Mosse jonon kärkenä. Ravi lähti ihan kivasti liikkeelle mutta taas tuli laukka-askelia väliin. Seurasin tuomaria (joka oli myös ryhmässä Tarmo Viirtelä) ja mun mielestä se ei vilkaissutkaan enää Mossea. Ajattelin silti että esitetään nyt kumminkin jos sattuu että vilkaisis meihinkin päin. Mosse jaksoi hyvin seistä pitkän aikaa. Muutama käteltiin pois ja sitten taas ravattiin ja taas seistiin ja Mosse vaan jaksoi ja jaksoi, aivan älyttömän hyvin jaksoi seistä paikoillaan ja keskittyä. Neljänneksi sitten valittiin en muista mikä koira, kolmanneksi tiibetinterrieri Tyyne, Mossen kaveri ja kakkoseksi MEIDÄN MOSSE!!! Voi jeetuna me oltiin innoissamme! Saatiin hieno iso ruusuke ja ruokasäkki ja pokaali. Ja vielä senkin ajan Mosse jaksoi seistä komeasti kun ihmiset otti kuvia. Harmi ettei meillä ollut kameraa mukana. Ykköseksi kruunattiin joku pieni karvainen koira olisiko ollut sitten lhasa apso, en oo ihan varma kun olin niin tohinassa! Mutta kaikenkaikkiaan nappi suoritus. Ja nappi viikonloppu!
