Pohjanmaan läntsypäivä sekä pentunäyttely

Eilen lauantaina oli Pohjanmaan länderipäivä, ensimmäinen laatuaan. Seinäjoen uudelle hurttahallille saapui lähes kaikki alueen länderit. Joukko oli silti pieni, mutta erinomainen. Mukana oli Naftan ja Mossen lisäksi Heta ja Marja Vaasasta sekä Lumo, Syke ja Tanja Kaskisista. Topi ja Sari olivat myös tulossa mutta eivät sitten sairastelujen vuoksi päässeetkään paikalle. Sandra oli mukana ihastelemassa tätä joukkoa somaa ja kasvattamassa omaa pentukuumettaan. Sakke oli mukana myös.

Heta

Heta haluaa leikkiä Mossen kanssa

Mosse

Naftalle päivän kohokohta oli oma pallo <3

Mossen tuli hiki niin se päätti vähän uittaa kaulaansa vesikipossa..

Ja sitten ihmetellään miksi turkki on märkä

Heta pusuttelee Sandraa

Lumo

Syke

Homma startattiin lämmittelylenkin jälkeen agilityradan kasaamisella jonka jälkeen alkoi itse koulutus. Kouluttajana toimi Anne Huhtanen Lagulta. Mosse oli ainut alkeinen porukassa. Sen kanssa harjoiteltiin parin kolmen esteen sarjoja. Ihan uusina juttuina tuli muuri ja pituus sekä putki joka ei olekkaan ihan suora. Minä harjoittelin myös jonkin sortin pakkovalssijuttuja. Mulla on nämä termit vielä vähän hukassa, mutta niin oli kyllä askeleetkin. Mosse oli superinnoissaan ja hyvin kuulolla kokoajan. Anne sanoikin että "tästä koirasta kuullaan vielä, jos vain jatkatte harjoittelua", no mehän jatkamme!

Agilityn jälkeen tehtiin yhteislenkki. Ja voi että kaikki koirat oli niin sulassa sovussa keskenään että yhden yhtäkään rähinää tai murinaa tai muutakaan ylimääräistä ei porukasta kuulunut! Ilma oli lämmin joten suuntasimme kyrkösjärven tekojärvelle kahlailemaan. Nafta taisi siinä pulahtaa ihan kunnolla. Yllätys.

Kuin hieno porukka! Kaikki niin kiltisti!

Lenkin jälkeen vielä napsittiin ryhmäkuvia porukasta ja käytettiin koiria pöydällä vieraiden ihmisten tutkittavina. Tarkoituksena oli pitää ihan kunnon näyttelytreeni mutta sää oli niin läkähdyttävä eikä varjoisaa paikkaa löytynyt. Tarkoituksena olisi järjestää pohjanmaan ländereille syksyllä uusi tapaaminen, jos vaikka saataisiin vielä loputkin pohjalaiset mukaan rytinöihin! Ties vaikka tästä saataisiin ihan perinne aikaiseksi.

Koirat vasemmalta oikealle: Lumo, Syke, Heta, Nafta ja Mosse

Kiitos vielä Tanjalle järjestelyistä!

Pitemmittä puheitta tämän päiväiseen pentunäyttelyyn..

Näyttely järjestettiin Lagun toimesta törnävän kentällä, eli provinssirockalueella, likipitäen päälavan kohdassa oli meidän kehä. Tuomarina oli Tarmo Viirtelä.

Meinasin jo lyödä päätä seinään eilen illalla kun jännitys alkoi iskeä ja Mossen karva on melko pitkä ja korvatkin vähän miten sattuu. Tuon karvan kanssa mulla on kyllä edelleen melkolailla sormet suussa, kun karva on pitkää muttei kumminkaan kypsää. Se ihan lainehtii tuolta takapuolen päältä. Se ei lähde nyppimällä eikä suoristu kampaamalla. No, eilen kumminkin kampailin sitä ja päätin että menee miten menee, me mennään pitämään nyt hauskaa!

Nafta pääsi näyttelyyn myös mukaan ja onneksi otettiinkin, Kyllä tuo poika on nyt niin moneen kertaan todistanut olevansa maailmasta kiltein! Se köllötteli maassa eikä piitennut mistään tai kenestäkään piirun vertaa. Yhdelle ainoalle lättäkuonoiselle sen piti vähän näyttää keskisormea mutta siinä kaikki. Neljä tuntia se seuraili pikkulintuja ja otti aurinkoa vaikka ympärillä oli vilinää ja vilskettä. Mosse nyt alkuun vähän sinkoili sinne sun tänne mutta oltiin paikalla hyvissä ajoin joten pikkumieskin ehti rauhoittua.

Vihdoin tuli meidän vuoro. Koira suoraan pöydälle. Mosse oli ihan nätisti, ei väistänyt tuomaria eikä vapissut kauhusta vaan oli ihan rentona mutta etsiskeli kokoajan niitä nameja mitä pöydältä on tottunut löytämään. Ravi sujui ihan ok, muutamat laukka-askeleetkin otettiin mutta sain korjattua takaisin raviksi melko äkkiä. Seisomiseen yllätyin. Me ei olla paljoa seisoskeltu vapaasti vaan yleensä olen kyykkinyt koiran vierellä. Tänään sitten jonkun äkkinäisen aivopierun seurauksena seisotin Mossea seisaaltani. Se sujui kyllä hyvin. Kerran tai kaksi se istahti mutta sain sen takaisin ylös. Siinä kohtaa mietin että ihan ok suoritus mutta korvat olivat kerrassaan lennokkaat johtuen jonkinsortin mielialasta, eikä meillä ollut mitään tavoitteita eikä odotuksia. Sitten tuomari aloitti. Se oli täysin rakastunut Mosseen. Se sanoi sen olevat aivan kerrassaan upea pentu, hyvin kehittynyt ja tasapainoinen. Se sanoi että Mosse on tulevaisuuden lupaus ja yksi parhaista ländereistä joita se on KOSKAAN arvostellut. Se kehui ja kehui ja kehui ja suuri osa meni mulla ihan ohi mutta selväksi kävi se että Mosse on Viirtelän mielestä upea! Ja liikkeitä se kehui maasta taivaisiin! Kunniapalkinto ja rop sieltä sitten tuli.

Arvostelu:

Hyvä pää ja ilme. Purenta ok. Hyvät korvat. Hieno ylälinja ja vahva runko, Iloinen häntä. Hyvät takakulmat ja karva. Todella hyvät liikkeet. Hyvä käytös.

Sitten odoteltiin ryhmäkehää toista tuntia. Mutta mikäs siinä oli istuskellessa kun enää ei jännittänyt ja sää oli mukava ja mieli korkealla hienosta saavutuksesta ja hyvästä arvostelusta. Vähän se kyllä turhautti ryhmäkehää odotella kun yleensä nämä länderit kätellään nopeasti villakoirien ja muiden "näyttelyrotuje" tieltä pois. Jäätiin kuitenkin.

Ryhmäkehässä oli muistaakseni 13 tai 14 koiraa. Mosse jonon kärkenä. Ravi lähti ihan kivasti liikkeelle mutta taas tuli laukka-askelia väliin. Seurasin tuomaria (joka oli myös ryhmässä Tarmo Viirtelä) ja mun mielestä se ei vilkaissutkaan enää Mossea. Ajattelin silti että esitetään nyt kumminkin jos sattuu että vilkaisis meihinkin päin. Mosse jaksoi hyvin seistä pitkän aikaa. Muutama käteltiin pois ja sitten taas ravattiin ja taas seistiin ja Mosse vaan jaksoi ja jaksoi, aivan älyttömän hyvin jaksoi seistä paikoillaan ja keskittyä. Neljänneksi sitten valittiin en muista mikä koira, kolmanneksi tiibetinterrieri Tyyne, Mossen kaveri ja kakkoseksi MEIDÄN MOSSE!!! Voi jeetuna me oltiin innoissamme! Saatiin hieno iso ruusuke ja ruokasäkki ja pokaali. Ja vielä senkin ajan Mosse jaksoi seistä komeasti kun ihmiset otti kuvia. Harmi ettei meillä ollut kameraa mukana. Ykköseksi kruunattiin joku pieni karvainen koira olisiko ollut sitten lhasa apso, en oo ihan varma kun olin niin tohinassa! Mutta kaikenkaikkiaan nappi suoritus. Ja nappi viikonloppu!

Tervetuloa toukokuu

Hellurei!

Aina se yllättää miten nopeasti kevät tulee. Kevään mukana on tullut monta mukavaa juttua!

Ensimmäinen ihana juttu on sää! Koko viikon on paistanut aurinko ja eilen varsinkin ilma oli jo tosi lämmin! Lämpimän sään seurauksesta tietenkin Naftan lemppari kesäharrastus on taas mahdollista, nimittäin uiminen.
Nafta on käynyt jo kolmesti uimassa. Ajattelin odotella vielä lämpöisempiä kelejä ja vesiä tämän harrastuksen aloittamiseen, mutta eipä tuo poika paljon kysellyt kun näki että jäät on lähtenyt.

Viime sunnuntaina oltiin poikien ja Hosulin kanssa sikakankaalla hörsköttämässä. Sikakangas on tässä melko lähellä oleva louhos, joka on suurehko alue, jossa on ihan hyvä uimapaikka ja paljon tilaa juosta. Siellä tämä kolmikko sitten jälleen säntäsi uimaan. Mosse vasta kahlailee mutta on kovasti kiinnostunut vedestä.

Mosse ja Hosuli

Naftu naatiskelee

Naftu tahtoo uuden kepin

Mosse rantarosvo

Rantarosvo vaanii...

Ja hyökkää

Ja vaatii saalista itselleen

Nafta kuivattelee turkkia auringossa

Estrelanvuoristokoirat

Oi täältähän löytyi lampi

Mihin Naftalla tuli noin kiire?

"Heittäkää keppi"

Tasapainoharjoittelua

Mosse söpöstelee

Ihuna Mosseli

Semmoinen oli se reissu. 

Toukokuu toi mukanaan myös melkolailla kalenterin täytettä. Eilen Mossella alkoi agilityn alkeisryhmä. Voi että meillä oli kivaa! Mosse käyttäytyi älyttömän hyvin ja oli kuulolla ainakin lähes kokoajan! Harjoiteltiin "targettia" eli semmosta rasiaa minkä päältä koiraa saa palkkansa. Sit harjoteltiin hyppyestettä ja putkea ja keppejä. Mosse suoriutui tehtävistä tosi mallikkaasti. Innolla jo odotan seuraavaa kertaa. Tämä sadepäivä aiotaankin saken kanssa hyödyntää hyppyesteen rakentamiseen.

Viikon päästä viikonloppuna onkin sitten lauantaina "E-Pn länstypäivä", eli läntsyjä tästä pohjanmaan alueelta tulee seinäjoella, jossa meillä on ohjelmassa agilityä uudella hurttahallilla ja ryhmälenkki. Sunnuntaina meillä on pentunäyttely jossa tuomaroi Tarmo Viirtelä. Mulla ei ole mitään kokemusta tästä kaverista. Nyt päätin että yhtään en aio jännittää, en edes ajattele koko näyttelyä etukäteen. Treenattu on ja jos menee huonosti niin treenataan lisää.

Maanantaina alkaakin mulla sitten työharkka ja päälle kesätyöt, eli lomia ei tänä vuonna pidetä. Meillä onkin ollut niin lupsakka lukukausi etten tässä nyt erityisen lomantarpeessa olekaan :)

Viiden päivän touhut kuvina

Meillä on takana viisi vilkasta päivää. Nyt kun Naftalla on normaalia enemmän yksinoloa, tuntuu entistäkin tärkeämmältä saada pojan energia kulutettua tehokkaasti. Ollaan tehty monenmoista mukavaa, mutta kamera on jostain syystä pysytellyt visusti kotona. Onneksi kännykkä pelastaa ja tallentaa mukavia hetkiä.

Lauantaina käytiin tekemässä pari hyvää metsälenkkiä normaalin aamulenkin lisäksi. Iltasella metsään lähti kaveriksi mun ystävä Emilia. Emilian kotona asuu kaksi leonberginkoiraa Lyyli ja Lotta. Tytöt eivät tällä kertaa ollut mukana. Lenkin jälkeen käytiin uittamassa Naftaa. Tuntuu että Nafta on kovempi vesipeto kuin viime kesänä. Näillä reissuilla en hoksannut ottaa kuvia.

Sunnuntaina lähdettiin Emilian kanssa taas metsään ja nyt Lotta pääsi mukaan. Lyyli on jo sen verran vanha rouva, että se sai jäädä kotiin huilaamaan.

Nafta ja Lotta tutustui, kun Lotta oli pentu. Lyylin Nafta oli tavannut jo ollessaan itse pentu. Nafta luultavasti luulee olevansa samaa kokoluokkaa tyttöjen kanssa, tai ainakaan kokoero ei ole koskaan Naftaa häirinnyt. Nafta jopa yrittää usein kosiskella Lyylistä itselleen tyttöystävää, vaan eipä ole vielä ainakaan onnistunut.
Kun Lotta oli pentu, oli koirat melko useinkin tekemisissä, mutta vuoteen-puoleentoista ei ole juuri koirat toisiaan nähneet. Sen vuoksi oli nyt korkea aika viedä koirat samalle lenkille.

Nafta ja Lotta 2010, tästä se ystävyys alkoi <3

Lotta kävi pulahtamassa

"Mee ollaan ystävykset, kuin kaksoset, me ollaan kaksin vain.
Vaikka pieni oon mä ja suuri oot sä, ei haittaa se lain"
-Titinalle

Lenkki päättyi sopivasti agilitykentälle, jossa käytiin vielä pikkuisen treenaamassa. Nafta harjoitteli keinua ja keppejä, Lotta muunmuassa ihan oma-aloitteisesti juoksi A-esteen Naftan perässä. Mitä pienet edellä, sitä suuret perässä vai miten se meni..?

Maanantaina oli vuorossa uintireissu Sisun kanssa. Ja Nafta hyppäsi jo toista kertaa tälle kesälle laiturilta veteen! Kauan sitä sai kannustaa mutta lopulta uskalsi.

Nyt onkin sitten mietinnässä miten Nafta saataisiin leikkimään Sisun kanssa vähän nätimmin. Se komentaa Sisua ihan jatkuvasti ja ihan erilailla kuin ketään muita koiria. Ja enemmän kuin ennen! Sisu kyllä näyttää tietävän ettei Nafta ole ihan tosissaan, mutta itsellä meinaa korvat puhkeilla kun meteli on niin käsittämätön. Silloin leikki on hiljaista ja nättiä, kun keppi tai jokin muu mielenkiintoinen on Sisun suussa, Nafta yrittää nätisti voittaa/varastaa sitä itselleen tai juoksee Sisun perässä. Mutta kaikissa muissa tilanteissa leikki on äänekästä kiljumishaukkumista joka raastaa kuuloa. Jos jollakin on vinkkejä, niitä otetaan ilomielin vastaan!

Nafta juonii suunnitelmaa Sisun pään menoksi..

"Ajan sut järveen" sanoo Nafta

"Huh, selvisimpäs tuosta pikkukoirasta, luulee olevansa mua isompi.
Sitäpaitsi se on joki eikä järvi" tuumii Sisu

Tiistaina ohjelmassa oli pyöräilyä, lenkki kaatosateessa ja omaehtoista agilityharjoittelua. En ole vieläkään saanut Naftaa agikurssille. Ja olen vähän alkanut empiä koko asiaa. Mietin mitä se tekee tuolle räyhäämiselle, että se kiihtyy ihan maximiin vieraiden koirien läsnäollessa. Toinen syy on se, etten halua kisata ja täällä päin kursseille otetaan ensisijaisesti kisoihin tähtäävät.

Ilmajoelta löytyi ihan kiva agilitykenttä, jossa ollaan käyty nyt muutaman kerran treenaamassa esteitä. Meillä on ollut tosi hauskaa ja tullaan siellä varmasti jatkossakin käymään. Tykkään siitä, että saadaan harjoitella ihan omaksi iloksemme ja silloin kun meitä huvittaa.

Nafta rakastaa A-estettä ja puomia ja tietää jo että lopussa pitää jarruttaa. Harjoiteltiin tiistaina myös keinua ja keppejä. Kuvittelin että keinu olisi se kaikkein vaikein, mutta ei. Nafta menee keinun oikein mallikkaasti (ainakin amatöörin silmään). Kepit sen sijaan vaativat kyllä paljon harjoittelua, sekä rengashyppyeste. Se oli Naftan mielestä varsin epäilyttävä. Pallon perässä toki mennään vaikka läpi harmaan kiven. 

Sateellakin on mukava lenkkeillä, kun varustus on kunnossa!

Ja tänään keskiviikkona, oli vuorossa pallopelit ja pulahdus kuravedessä! Seinäjoella on tosi nätti sää, aurinko paistaa ja on lämmin. Illalla kun sää viilenee, pääsee Nafta vielä pyöräilemään Saken kanssa!

Toivotaan että ilma pysyy aurinkoisena viikonloppuun sillä luvassa on Provinssirock!!! Nafta pääsee mummolaan hoitoon, ovat kuulemma suunnitelleet reissua lohilammelle? En tiedä missä tai mikä se on, mutta uskon että Nafta viihtyy.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!