Tervetuloa (ja menoa) tammikuu!

Huh heijaa kun on aika taas vierähtänyt enkä ole ehtinyt enkä muistanut kirjoitella blogiin kuulumisia. Tiedän että moni odottaa jatko-osaa tekstille, joka koko blogin aloittaa, eli räyhäävän länderin tarinalle. Olen luvannut kirjoittaa miten Naftan raivoamiset ollaan saatu tälle tasolle, että poika tuskin huomaa vastaan tulevia koiria. Ikävä kyllä tekstiä saatte vielä odottaa, sillä jotenkin sen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ehkä se on alitajuinen juttu, ettei niihin muistoihin huvita palata. Tiedän kuitenkin, että tekstistä saattaa olla jollekkin apua tai vertaistukea joten haluan sen kirjoittaa. Lupasin kirjoittaa myös länderi-lehteen, joten odotan nyt vielä hetken oikeanlaista kirjoitusmoodia ja sitten kirjoitan. Teksti on siis tulossa!

Mutta sitten niihin kuulumisiin! Viimeinen kirjoitus näytti olevan messarista, niin aloitetaan nämä kuulumiset vaikka joulusta! Joulu meni mukavasti ja pojat sai paljon lahjoja. Jouluna tuli myös poikien ensimmäinen kunnon yhteenotto, uudesta lahjasta nimittäin. Pojat sai lahjaksi aktivointipelit. Molemmat pelasi nätisti vuorollaan ja välillä yhtäaikaa. Jossain välissä otin Mossen pois ja annoin Naftan pelata kaikessa rauhassa kun Mosse oli siihen saakka rohmunnut melkein kaikki namit peleistä. Naftan jälkeen annoin Mossen pelata rauhassa ja otin Naftan pois peliltä. Mosse oli jo tosi väsynyt eikä jaksanut pelata peliä loppuun. Annoin Naftalle luvan mennä Mossen kanssa pelaamaan. Virhe. Mossen mielestä Naftalla ei ollutkaan mitään asiaa peliin ja taas Naftan mielestä Mossella ei ollut mitään oikeutta komentaa kun mamma oli antanut Naftalle luvan. Melkoiset rähinät saatiin aikaiseksi eikä Mosse meinannut millään antaa tilannetta anteeksi. Rähinät kesti alle puoli minuuttia ja pojat itse lopetti, mutta loppuillan Mosse koitti pysytellä tiiviisti mun jaloissa ja murisi heti jos Nafta liikkui johonkin. Naftaa ei kiinnostanut enää ollenkaan vaan oli kuin Mossea ei olisi ollutkaan. Seuraavana aamuna kun heräsin, nukkui pojat tiiviimmin vieretysten kuin koskaan ennen. Eilinen oli historiaa. Jälkikäteen ajateltuna mun olisi tietenkin pitänyt ottaa Mossekin ensin pois peliltä ja sen jälkeen antaa molemmille lupa mennä pelaamaan, niin olisi yhteispelit sujunut mutta kun aina ei järki juokse.

Joulukoirat

Nafta avaa pakettia

Joulun jälkeen pidin vähän taukoa noista älypeleistä ihan varmuuden vuoksi. Lopulta joskus tammikuun puolivälissä täytin kaikki pelit olkkarin lattialle ja kokeilin kepillä jäätä. Sinne niin pojat yhtäaikaa kaikkien pelien keskelle. Ei tullut rähinöitä vaan nätisti pelattiin. Ainut peli mihin Mosse ei halunnut koskea oli tuo jouluinen tragedia-peli, se nuuhkaisi peliä, jäykisti häntänsä selän päälle, kielsin ja niin Mosse siirtyi ja antoi Naftan pelata sitä typerää riitapeliä. Kehuin Mossea ja annoin sille kongin.

Tammikuun aikana Mosse on kokeillut Naftan rajaa kaksi kertaa. Ykskaks se päätti kesken leikin että hän leikkiikin yksin. Raja tuli vastaan ja lopulta se olikin Nafta joka leikkii yksin. Toinen riita tuli muistaakseni luusta. Jälleen Nafta sanoi viimeisen sanan. Kaikki nämä kolme kärhämää tuli pienen ajan sisällä ja ehdin jo huolestua että nytkö on ryppyjä rakkaudessa. En ollut varma että pitäisikö poikien antaa itse selvittää sotkunsa vai pitäiskö mennä väliin. Päädyin kuitenkin siihen että en mene puuttumaan jos homma pysyy hanskassa. Toki kiellän jos typeristä jutuista aletaan toiselle murraamaan. Jäykistelyt ja kärhämät loppui sitten yhtä nopeaa kuin olivat alkaneetkin ja eikä riitoja ole tullut moneen viikkoon. Pojat syö samalta lautaselta, leikkii samalla lelulla, painii ja nukkuu vierekkäin.(Useimmiten yöt nukutaan kyllä päällekkäin, Nafta sängyssä ja Mosse sängyn alla.)

Mossella on ollut nyt muutenkin havaittavissa sellaista pientä mörkökautta ja uhittelua. Taitaa olla murrosikä saavuttanut tuonkin pennun. Onneksi tämä murkku on kuitenkin huomattavasti helpompi mitä Nafta oli tuossa iässä. Naftalla ei ollut koirakaveria opettamassa tavoille ja Nafta oli huomattavasti dominoivampi tapaus. Muistan kun Naftalla oli sellainen tuijotus-vaihe. Nafta oli varmaan juuri puolitoista vuotias kun kaikkea piti vahdata ja pällistellä epäilevästi. Aurinkolasit, lippis, iso kaulahuivi, lapsi, kävelykeppi, polkupyörä, pulkka, muovipussi, vieras KOIRA, sukset, kävelysauvat, rollaattori jnejnejne... Kaikki edellämainitut ja sata muuta asiaa oli Naftan mielestä täysin epäilyttäviä ja suorastaan huolestuttavia juttuja. Onneksi vaihe ei kestänyt kuin muutaman kuukauden ja sitä voi nyt naureskellen muistella. Koulutus ja iän karttuminen teki tehtävänsä. Nafta myös kuvitteli olevansa luultavasti koko maailmankaikkeuden johtaja ja korkein mahdollinen aatelinen. Voi tavaton kun näitä muistelee niin alkaa naurattaa kun vertaa sitä Naftaa tuohon nykyiseen Naftaan joka on maailman kiltein vauveli! Mosse on siis Naftaan verrattuna hyvinkin helppo tapaus. Sen murrosikä ilmenee ehkä eniten malttamattomuutena. Se ei kertakaikkiaan jaksa odottaa tai malta ajatella. Sillä on kokoajan kiire ja kaikkialla pitäisi olla yhtäaikaa. Korvat on myös aika-ajoin hukassa. Ollaan tehty Mossen kanssa erilaisia kärsivällisyysharjoituksia ja koitettu lenkittää mahdollisimman paljon erikseen noita poikia. Molemmat käyttäytyy lenkillä tosi nätisti kun ovat yksin, mutta yhdessä ovat välillä kyllä aivan kuutamolla.

Mosse on myös alkanut välillä uhota itseään suurempia koiria. Kaikkia pieniä se menisi iloisesti tervehtimään mutta suurille täytyy välillä murista. Tässäkin ollaan jo edistytty ja lenkillä ohitukset sujuu ihan kivasti. Agilityssä naapurikenttien suuret koirat saavat Mossen välillä huolestumaan. Toki agilityssä meillä on hyvät mahdollisuudet aina treenata odotteluiden ajan näitä juttuja kun halli on melkein aina täynnä koiria. Uskon että tuo on jonkun sortin epävarmuutta.

Summa summarum Mosse on kotona aivan vauva, siis ihan totaalinen pentupallero. Herkkä poika joka tarvitsee nyt paljon opetusta ja itsevarmuutta! Tämän murkun kanssa pärjätään kyllä!

Sitten seuraavaan kuulumiseen eli agilityyn! JEE! Se on taas joulutauolta palannut viiko-ohjelmaan. Nyt ollaan ehditty kolme viikkoa treenaamaan ja nämä ovatkin olleet Mossen ensimmäisiä hallitreenejä. Alkuun halli oli vähän jännittävä kun vieressä kaksi muuta kenttää treenaa ja koiria on paikalla paljon. Hallissa myös kuuluu kaikki äänet kovemmin ja halli on aika-ajoin myös vähän ahdas. Hallilla on nyt kuulemma levinnyt kennelyskää ja koiran täitä, joten häkkiä ei olla otettu mukaan. Uskoisin että oma häkki olisi Mosselle mukava mutta hyvä että oppii olemaan ilmankin. Kaikki hallin jännittävän jutut unohtuu sekunnissa kun Mosse pääsee radalle! Se nauttii agilitystä niin valtavasti! Voi että kun itse vielä joskus osaisi ohjata Mossea niin hyvin että se saisi vain painaa menemään. Meillä on tosi kiva ryhmä, neljä koirakkoa, Mosse, käppänä, chihu ja cavalier ja kaikki ryhmäläiset tulee keskenään juttuun, joskin Mosse on välillä vähän yli-innokas varsinkin pientä chihu-neitiä kohtaan.

Naftan laihdutuskuuri on tuottanut hyvää tulosta! Oikein harmittaa kun ei tullut otettua ennen- ja jälkeen-kuvia. Naftalle päätyi ruokakippoon Acanan Light and Fit-nappulaa. Sitä on syöty nyt ensimmäinen 7kg säkki ja eilen posti toi uuden 13kg säkin. Nafta näyttää hoikemmalta ja karva on pysynyt hyvänä. Nutrolinia annan lisäksi sillä pakkanen kuivattaa anturoita. Ruoka myös maistuu kohtuullisen hyvin! Mossen kippoon vaihdettiin Acanan Sport and Agility-nappulaa. Jotenkin tuntui niin hankalalta syöttää toiselle nappulaa ja toiselle raakaa. Ja Naftan mielestä se oli hyvin epäreiluakin. Nyt molemmat syö pääasiassa nappulaa ja välillä saavat sekaan lihaa. Mossen ihmeelliset iho-oireetkin on nyt loppu. Ikinä ei selvinnyt mikä sitä kuonoa niin kutitti. Pääasia kuitenkin että enää ei kutita ja parta on tuuheutunut raapimisen jäljiltä. Turkki kiiltää ja ruoka maistuu!

5.4. Järjestetään jo toinen Pohjanmaan länderipäivä! Super kivaa! Vaikka läntsyjä on tällä alueella vielä vähän, niin silti on mukavaa kokoontua porukalla! Tällä kertaa meillä on luvassa näyttelykoulutusta ja agilityä! Ja ainakin ollaan saatu vahvuuteen yksi koira lisää! Viimeksi meitä oli viisi, nyt on ilmottautunut jo kuusi. Saa nähdä jos tämä saadaan perinteeksi, että montako koiraa sitä onkaan sitten vaikka viiden vuoden päästä! Sandralla ainakin yksi! Eikö? ;)

Vaasan näyttelyyn ajattelin ilmoittaa Mossen. Jännää kun ei päästäkkään enää junnuluokkaan. Tuomarina näytti olevan Kornelija Butrimova Liettuasta. Tästä tuomarista ei ole mitään kokemusta.

Tälläistä kuuluu meidän alkuvuoteen! Loppuun vielä kuvia aamun lenkiltä kun kerrankin sattui kamera mukaan!

Luca, Nemo, Mosse ja Nafta