Naftalle on tiedossa verijälkeä, maan tonkimista, juoksemista, vapautta ja metsän tuoksuja. Saa nähdä uskaltaako koira tai isäntäväki uimaan, kuulemma järvivesi oli viikko sitten +6 astetta. Hurrr..
Meillä on siis loma. Kuun lopussa mulla ja Sakella alkaa kesätyöt, joten päätettiin että nyt on kunnon mökkireissun aika. Saadaan olla kaikessa rauhassa eikä olla edes päätetty koska tullaan kotiin. Tullaan sitten kun huvittaa. Mökki on saaressa, joten Nafta ei tule näkemään hihnaa koko reissun aikana. Se saa mennä ja tulla niinkuin itse mielii.
Ollaan jonkin aikaa mietitty, että saattaisi olla tarpeen pitää Naftalle lyhyt palauttava jääkausi. Puolitoista vuotta sitten pidettiin jääkausi oikein pitkän kaavan mukaan.Vilander neuvoi, että jos alkaa tuntua siltä että koira kukkoilee niin parin kolmen päivän jääkausi auttaa.
Nafta toimii kotona niinkuin unelma. Se on näiden seinien sisällä kuin ajatus, mutta ulkona homma onkin lähiaikoina ollut vähän toinen. Lenkille kun lähdetään, jää korvat liian usein kotiin. Vieraiden koirien ohitukset on sujunut suht. mallikkaasti, mutta tuntuu että Nafta kokee tehtäväkseen puolustaa meitä, eli se ei kai luota siihen että me hoidetaan tilanne. No, se homma on kuitenkin mennyt kokoajan suurinpiirtein parempaan suuntaan.
Kukkoilua on sen sijaan ollut havaittavissa hävyttömänä maan ruopimisena ja hihnassa vetämisenä. Nafta on myös keksinyt, että naapurit on jotenkin epäilyttäviä. Niitä pitää vahdata silmä kovana ja välillä niitä täytyy oikeen huohottaa.
No, viimeinen niitti jääkaudelle oli sunnuntaina. Nafta karkasi Saken vanhempien pihasta murisemaan ja räyhäämään jollekkin ohikulkevalle bichon friselle. Sain kyllä hävetä silmät päästä. Mitään ei onneksi sattunut. Naftan rähinä on aina ollut semmoista uhittelua, se ei ole koskaan purrut ketään. Ei edes Nemoa, vaikka Nemo haukkasi Naftan korvaan reiän. Uhittelua se oli sille bichonillekkin, mutta koskaan ei tiedä mitä siellä on vastassa. Saa pian turpiinsa. Onneksi bichonin omistaja oli ystävällinen ja sai hyvin suojattua oman koiransa. Kyllä varmaan kasvoi tämän omistajan pisteet bichoninsa mielessä.
Jääkauden merkeissä meni siis sunnuntai, maanantai ja tämä päivä. Ja kyllä kannatti. Huomasin eron jo yhdessä iltapäivässä. Nafta on sen verran pehmeä (tuon macho kuorensa alla), että ei se paljon tarvitse kun jo hoksaa mistä on kyse. Lenkillä se vetää edelleen, mutta uskoo kun sanotaan "ei vedä". Naapureita Nafta alkoi taas vahdata, mutta nyppäsin kerran napakasti hihnasta ja sanoin että ei. Niin meni korvat nätisti taakse ja häntä laski alas. Kotona se on yhtä ihana ja kiltti kuin ennenkin.
Nyt yritetään pitää yllä semmoista kevyttä perushuomioimattomuutta ja muistaa että kaikki tehdään meidän ehdoilla, leikit ym. Tiedän tasan kaikki virheet mitä teen kokoajan koiran kanssa, mutta sitä on vaan niin vaikea vastustaa ja olla lellimättä. Tehtiin Saken kanssa oikein lista kaikista koiraan liittyvistä "säännöistä". Ja Saken vanhempien takapihalle hankitaan liina sekä kolinapurkki.
Mökille otan mukaan ihanaa luettavaa. Vilanderin Koirankorjauskirjasta on jäljellä n.10 sivua, Cesar Millanin Perheen koira -kirjasta puolet ja Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen on kokonaan korkkaamatta. Kaksi ensimmäistä puhuu laumakäyttäytymisen ja johtajuuden puolesta ja viimeinen kirja esittelee positiivisia ja "uusia" koirankoulutuskeinoja ja teorioita.
Oon taas niin innoissani, kun olen saanut asioita koiran kanssa toimimaan. Ihanaa että mulla on haasteellinen koira, se on äärimmäisen palkitsevaa ja pitää mielen virkeänä! Ja opettaa niiiiiiiiin paljon!
 |
| Oon niin söpö (keikkuvan pääni kanssa) että mua on vaikea vastustaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti