Mökkihöperöt

Viihdyttiin mökillä niin kauan, että oltiin tulla ihan mökkihöperöiksi koko sakki. No, nyt ollaan kuitenkin kotiuduttu ja mieli tekisi jo takaisin. Naftahan varmaan muuttaisi kokonaan mökille, jos saisi päättää.
Viisi päivää irti arjesta, keskellä luontoa, vailla huolia tai murheita, ilman kelloa tai aikatauluja. Se jos joku rentouttaa.

        

                         

Nafta sai touhuta ihan mielin määrin, järsiä keppejä, seikkailla metsässä, uida, syödä ja saunoa. 

Kalaan koiraa ei huolittu mukaan. Liian pieni vene, liikaa teräviä koukkuja + koira = huono yhtälö. Nafta jätettiin mökkiin, mutta kuinkas ollakkaan kun tultiin takaisin, oli koira terassin penkillä istuskelemassa. Ajateltiin, että ovi oli jäänyt auki. Seuraavan kalareissun päätteeksi koira olikin jo laiturilla vastassa ja nyt olin varma että ovi tuli kiinni. Se oli oppinut avaamaan oven! 

Kalareissun saaliit eivät kiinnostaneet Naftaa. Kalat olivat sen mielestä täysin yhdentekeviä. Vasta perkuujätteet olivat mielenkiintoisia, hyvän tuoksuisia (?!?), koska niissä koira olisi halunnut piehtaroida. Ei annettu, mutta jostain syystä illalla kainaloon kuitenkin käpertyi järkyttävän kalanhajuinen koira.

Ruuaksi ei Nafta kalaa kelpuuttanut. Itsellä aivan kuola valui kun kuhat ja ahvenet tulivat savustuspöntöstä ja tämä poika vain kääntää päänsä pois. Ei suostunut edes maistaa!

Järvivesi oli n.+6 astetta. Nafta kävi uimassa monta kertaa, Sakke kerran ja mulla talviturkki edelleen päällä.

O-ou, pallo putosi veteen

Uskaltaisiko sen hakea?

Ei se ole kuin hakea vain!

Vaikkei Nafta kalaan päässytkään, pääsi poika veneajelulle monta kertaa. Pelastusliivit päällä tietenkin! Alkuun heiluva, liukas vene oli vähän jännittävä ja koira pyrkikin sinnikkäästi syliin. Äkkiä veneily alkoikin tuntua mukavalta ja Nafta saattoi istua omalla takamuksellaan.

Keulamies-Nafta

Ja vauhtia riittää!

Täältä tullaan!

Ähtärissä oli valtavan paljon joutsenia. Veneillessä löydettiinkin joutsenen pesä. Äitijoutsen siellä hautoi muniansa, joten emme viitsineet mennä kovin lähelle. 

Mökkeillessä Naftan "Aina Valmis!" -asenne kyllä korostui. Tehtiin mitä hyvänsä, oli koira "auttamassa". Niin tomerana grillaamassa vaahtokarkkeja, pilkkomassa puita, pesemässä perunoita ja lämmittämässä saunaa. Kaikki tekeminen missä saa olla mukana, on Naftan mielestä mukavaa. Varsinkin mökillä. 

Nafta pilkkomassa puita

Nafta sai myös toteuttaa viettejänsä. Tehtiin poronverellä kaksi jälkeä. Molemmat sujui mainiosti, ensimmäinen niin nopealla tahdilla ettei perässä meinattu pysyä ja toinen jälki oli vain n.2h vanha, kokeiltiin miten Nafta hakee jäljen ilmasta. Hyvin sujui sekin jälki, joskin hieman epävarmemmin, mikä olikin aivan oletettavaa.

Kun tultiin mökiltä kotiin, Nafta oli kyllä selvästi hieman höperöitynyt. Lenkillä muka säikkyi lastenvaunuja ja polkupyöräilijää. Niinkuin ei olisi ikinä ennen nähnyt, unohtanut raukka viidessä päivässä. No, seuraava lenkki menikin jo sitten ihan mallikkaasti eli yhtä äkkiä palautui mieleen kuin unohtuikin.

Toivottavasti päästään pian takaisin mökille, siellä jos jossain me Naftan kanssa viihdytään!