maanantai 4. kesäkuuta 2012

Välineellistä koirankouluttamista

Naftalle ostettiin pentuna flexi, mutta sitä ei ole koskaan käytetty. Koirakirjoissa vakuutettiin että koira ei opi koskaan kävelemään vetämättä koska flexi itsessään vetää koiraa kokoajan hieman.
Me kuitenkin muutama viikko sitten päätettiin kokeilla flexiä ja uskomatonta mutta totta, Nafta ei vedä enää ollenkaan. Yleensä talutin on lukittuna sopivalle pituudelle mutta välillä se saa olla vapaalla. Koira ei vedä, ei yhtään, vaikka talutin olisi lyhimmällä mahdollisella säädöllä!
Mutta miten tämä on mahdollista?
Vastaus lienee flexin äänissä. (Ja viisaassa koirassa.) Kun talutin on lukittuna ja koira vetää sen tiukalle, kuuluu flexistä pieni naksaus. Naftan mielestä ääni on jotenkin ärsyttävä ja se koittaa välttää sitä, eli lopettaa vetämisen.
En tiedä kuuluuko kaikista flexeistä tuo ääni mutta meidän omasta ainakin. Toinen ääni mitä Nafta välttelee, on se "krrrrkrrrrkrrr", joka kuuluu kun talutin on "vapaalla" ja minä painan peukalolla jarrunappulaa, mutta jarru ei lukkiudu kunnolla. Se ääni on oikein hyvä, jos Nafta  unohtaa korvansa, tai suunnittelee jotain hävyttömiä vastaan kävelevän koiran varalle.

Tästä päästäänkin ohitusasioihin jotka ovat sujuneet ihan mielettömän hyvin!
Naftalle riittää nyt pääsääntöisesti "Ei" kun vastaan tulee koira. Se laskee korvansa taakse ja jatkaa matkaa katsomatta toiseen koiraan. Silloin kehutaan ja annetaan nameja. Joitakin kertoja kun "ei" ei ole auttanut, olen päästänyt flexistä sen äänen ja sanonut "ei". Kun se tehoaa --> kehuja ja nameja. Ja parin viikon aikana bliv-purkkia ollaan käytetty n.3-4 kertaa, kaikki heti ensimmäisellä viikolla, pari kertaa lenkillä ja kerran autossa. Se on Naftan mielestä niin ihnottavaa, että ymmärtää nyt tosissaan mitä "EI" tarkoittaa. Eikä sen tarvitse miettiä olenko tosissani. Kyllä olen.





Viime viikolla käväistiin kavereiden kanssa helsingissä katsomassa Koirakuiskaajaa. Show oli ihan huippuhyvä! Saatiin nauraa ihan vedet silmissä miehen jutuille, vaikka kaikki olikin ihan täysin asiaa. Cesar Millan oli todella sympaattinen ja helposti ymmärrettävä. En ymmärrä miksi sitä vastustetaan niin paljon. Mielestäni järjenkäyttö on sallittua ja jos jokin Millanin metodeistä ei miellytä, ei niitä tarvitse käyttää.
Olen itse saanut Koirakuiskaaja-sarjasta ja -kirjoista paljon vinkkejä ja silti meillä ei käytetä sähköpantaa tai piikkipantaa. Millanin metodit eivät keskity erilaisten välineiden ympärille, vaan ihmisen, ja ihmisen ja luonnon välisen ymmärryksen ympärille. Mielestäni ne jotka perustavat mielipiteensä muutamaan youtube-videoon, kritisoivat miestä turhaan. Kyllähän sellainen namikoulutus kuullostaa inhimilliselle ihmiselle mukavalta ja miellyttävältä, mutta ainakaan meidän ongelmia ei herkuilla korjattu. Sen sijaan lukuisat temput on nameilla opetettu. Koirat ovat erilaisia ja niin myös ihmiset. Toinen sopii toiselle, toinen taas ei..

Olisin ottanut seminaarista kuvia, kun Cesarillakin oli niin hieno Suomi-paita päällä, mutta heti tuli järjestyksenvalvoja kieltämään. Ei saanut kuvata. Olisin niin halunnut kuvan Cesarista ja hänen hohtavan valkoisesta pepsodent-hymystä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti