2 vuotta tuli pojalla ikää mittariin. Toisaalta tuntuu että Mosse olisi ollut meillä paljon kauemmin. Enää ei muista niin hyvin aikaa kun oli vain yksi koira eikä toisaalta sellaista osaisi enää kuvitella. Toisaalta taas Mosse on luonteeltaan niin pentuinen että 2 vuotta tuntuu hassun paljolta.
Mosse on ollut meidän pikku perheelle kuin piste iin päälle. Ne on Naftan kanssa sopivasti eriluonteisia tasapainottaen toinen toistaan, kuitenkin ne kulkevat selvästi käsikädessä ja samalla aallonpituudella. Mosse on luultavasti maailman onnellisin koira, ainakin omasta mielestään. Se rakastaa paistatella omassa onnessaan, heittäytyä selälleen, kieriskellä maassa, heiluttaa häntää niin vimmatusti ja hymyillä koko hammasrivistöllään. Mosse ei iloaan peittele! Ja voi miten pienistä asioista se riemastuu. Kun tv-tason alta löytyy vanhan lelun palanen, niin Mosse juoksee pala suussa ympäri kämppää helposti toista tuntia, heittelee palaa ilmaan ja vispaa häntäänsä, irvistää palalle ja taas juoksee. Ja voi juku jos käyn postilaatikolla niin miten ihanaa on kun tulen sieltä takaisin. Tuollainen koira saa väkisinkin oman hymyn korviin myös hiukan huonompana päivänä!
Olen äärimmäisen onnellinen että ollaan saatu omaksemme meidän rakas Pikku-Mosse! Kiitos Jussi ja Helena!
Ja sitten Mossen synttärikuvia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti