Kastraation vaikutukset

Noin pari vuotta sitten Nafta kastroitiin. Etukäteen jännitin aika paljon, miten koira tulee muuttumaan. Kastraatiohan ei ollut oma päätös vaan sairauden pakottama juttu. Olin lukenut ihan liikaa tarinoita siitä miten luonne, turkki ja kaikki tulisi muuttumaan. Eniten pelkäsin että Naftasta tulee lihava sohvaperuna. No lihava siitä tulikin mutta ei missään nimessä sohvaperuna. Ja lihavuudestakin päästiin jo eroon. Kyllähän sen luonnekkin jonkun verran muuttui, mutta kaikki tapahtui niin pikkuhiljaa että vasta nyt parin vuoden jälkeen pystyy jotenkuten kirjoittamaan miten kastraatio Naftaan vaikutti. Toki tässä on varmasti muitakin tekijöitä jotka ovat osaltaan vaikuttaneet, esimerkiksi Mosse tuli meille vasta vähän ennen kastraatiota, kyllähän sekin vaikuttaa. Samoin ikä. Nafta on nyt yli viisi vuotias eli täysin aikuinen. Ennen kastraatiota ikää oli juuri ja juuri kolme vuotta.

Itse etsiskelin hyvinkin kuumeisesti tietoa kastraation seurauksista, joten nyt aion vastapalveluksena kirjoittaa omat kokemuksemme.

Terveys. Kaikista tärkein ja merkittävin seuraus kastraatiosta oli tietenkin se, että Naftan eturauhasvaivat loppui kuin seinään. Sellaisen miinuspuolen olen pistänyt merkille että pidätyskyky ei ole enää ihan entisensä, mutta vakavasta ongelmasta ei meidän kohdalla ole kyse. Parin vuoden aikana on muutamat ilopissat päässyt, siinä kaikki.

Hormonitoiminta hiipui pikkuhiljaa mutta ei kokonaan. Edelleen Nafta merkkailee lenkillä ja nylkyttää pehmo-oravaansa. Naapurin juoksuinen narttu ei kuitenkaan saanut Naftaa levottomaksi niin kuin ennen. Lenkillä ei myöskään tarvitse yhtä hajua nuuskia puolta päivää. Toiset urokset eivät ole enää Naftan mielestä niin paha juttu kuin ennen mutta toisaalta vieraat nartutkaan ei ole enää yhtä ihania kuin ennen kastraatiota. Kaikkiin vieraisiin koiriin pojalla on nykyään sellainen "ihan sama" -asenne. Toki koulutus on vaikuttanut tähän myös merkittävästi eli itse en lähtisi koiraa kastroimaan pelkästään huonon käytöksen vuoksi, pelkkä kastraatio ei korjaa ongelmia. Tuttuihin koiriin Nafta suhtautuu ihan samalla lailla kuin aina ennenkin, joskin Nemon kanssa keotut välikohtaukset on historiaa.

Ruokahalu kasvoi nollasta sataan hitaasti mutta varmasti. Nykyään Nafta söisi kaikki omat ja Mossenkin ruuat jos vain annettaisiin. Myös päivystyspaikka siirtyy ruoka-ajan lähestyessä keittiöön ja kovan nälän yllättäessä poika menee kipponsa viereen ja nyyhkyttää surkeana tai nuolee tyhjää kuppia. Myös herkkukaappiin on muutaman kerran murtauduttu yöllä ja aamulla olohuoneen lattialta löytyneet dentasticks- ja frolicpaperit paljastivat syyllisen, Mosse kun ei syö muuta kuin Pirkan purutikkuja ja premium-luokan namusia.
Ruokahalun kasvaessa Naftalle pääsi kertymään ylipainoa, josta onkin yllättävän vaikea päästä eroon. No eläinlääkärin mukaan ylipainoa ei ollut valtavasti mutta vähän kuitenkin. Liikuuntaa lisäämällä ja annoskokoa pienentämällä ollaan saatu Nafta ihan sopiviin mittoihin. Ruokahalun myötä koiran motivointi on huomattavasti helpompaa. Lenkillä vastaantulevat koirat ei voisi enää vähempää kiinnostaa jos mamman taskussa tuoksuu frolicit.

Turkin laatu on kärsinyt jonkin verran. Ennen niin helppohoitoinen ja kaunis turkki ei ole enää ihan entisensä. Karva kasvaa huomattavasti nopeammin ja nousee paikka paikoin pystyyn. Karkeus on pysynyt silti ihan hyvänä. Kaunis on Naftan turkki vieläkin, mutta vaatii kyllä enemmän hoitoa. Pohjavillaa kasvaa huomattavasti entistä enemmän joka aika ajoin nostaa päällikarvan pystyyn. Trimmiveitsellä homma hoituu onneksi käden käänteessä.

Harrastukset on muuttuneet siltä osin, että näyttelyissä ei enää Naftan kanssa käydä. Nafta on jo saavuttanut Suomen muotovalion arvon, joten periaatteessa "järkeviä" näyttelyitä saisi etsiä pääasiassa ulkomailta. En kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa arpoessani kenelle ja mihin viedä kastroitu koira näytille, kuka tuomareista huolii todistuksen ja kuka kohauttaa olkaansa. Eikä toisaalta siinä ole mitään järkeäkään, sillä Naftaa ei enää jalostukseen voi käyttää. Toisaalta Nafta ei oikein ikinä tuosta näyttelytouhusta oppinut tykkäämään, joten ei harmita että Naftan ura loppui siihen. Erilaisilla kursseilla (kuten rallytoko, naksutin ym.) on nykyään mukavampi kun koira on innokas tekemään ja palkkautuu ilman mitään kikkakolmosia. Nafta jaksaa keskittyä huomattavasti entistä paremmin. Tähän kyllä varmasti ikäkin vaikuttaa. Tällä hetkellä Nafta käy kerran viikossa rally-tokossa ja tykkää siitä kovasti!

Välillä Nafta pääsee myös agilityyn!

Vahtiminen ei ole muuttunut miksikään, vieraat ja ovikello haukutaan ihan yhtä tehokkaasti kuin ennenkin

Työskentely eli Naftan kohdalla verijälki ja muut hajutehtävät suoritetaan ehkä hiukan paremmalla keskittymisellä kuin ennen. Kummempaa työskentelyä meillä ei harrasteta joten oikeen oikeille työkoirille ei ole antaa esimerkkiä.

Luonne ei sinällään ole muuttunut miksikään. Onneksi. Eniten pelkäsin että Naftasta tulee laiska masentunut pullukka. Niin ei käynyt. Nafta on edelleen hyvin topakka, aktiivinen ja iloinen pojankloppi. Tasoittumista luonteessa on tapahtunut kyllä, mutta se saattaa yhtä hyvin johtua iän tuomasta varmuudesta, paremmasta motivaatiosta asioihin sekä Mossesta. Tai kaikista näistä yhdessä. Epäilen kuitenkin että kastraation myötä itsevarmuus ja kärsivällisyys on kasvanut. Nafta ei korvaansa heilauta kun lenkillä joku rähjää eikä jaksa vaivautua sanomaan takaisin kun Mosse härnää. Monista paikoista luin ennen kastraatiota että koiran "terävin kärki" hioutuu leikkauksen myötä. Tätä en ihan sellaisenaan allekirjoita. Omasta mielestäni se "terävin kärki" ei ole hävinnyt mihinkään, vaan Nafta käyttää sitä nykyisin järkevämmin. Särmää siis löytyy edelleen!


Kaikenkaikkiaan meillä on hyvät kokemukset kastraatiosta enkä varmaan jännitäisi enää jos Mosse joskus saisi saman tuomion. Mikään taikatemppu se ei ole, jolla korjataan kaikki ongelmat hihnassa vetämisestä remmiräyhään. Tällainen uskomus löytyy monilta foorumeilta. Koulutusta se saattaa kuitenkin helpottaa. Itse en lähtisi koiraa leikkauttamaan käytöksen vuoksi mutta toki meillä koulutus oli hyvällä mallilla jo ennen operaatiota eikä meidän kummallakaan pojalla ole ollut semmoista ongelmaa johon olisin uskonut kastraation auttavan (esim. yliseksuaalisuutta tai keskittymisvaikeuksia). Sellainen taikatemppu se kuitenkin oli meille että Nafta saatiin terveeksi! Terveyssyistä kastroiminen on mielestäni järkevää ja koiran kannalta jopa elintärkeää eikä sitä kannata jännittää ja pelätä niinkuin minä tein.

Nafta on sama oma rakas Nafta kuin aina ennenkin!