keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Pitkästä aikaa ruokinnasta

Olen tullut siihen tulokseen että nykyään on hirveän vaikea päättää miten koiraa ruokkii. Vaihtoehtoja on liikaa ja puolestapuhujia löytyy monenlaisen ruokinnan puolesta. Päällimmäisinä vaihtoehtoina tuntuisi olevan teollinen nappula, raakaruoka ja barf, 50/50 ja kotiruoka sekä lisäksi meillekkin tutuksi tulleet eläinlääkärin "lääkeruuat". Kun näitä vaihtoehtoja alkaa kahlaamaan löytyy niiden takaa melkoinen viidakko. Edellämainituista meillä on kokeiltu kaikkia paitsi barfia. Tai kyllähän mä kauan luulin että meillä barffattiin kunnes kuulin että raakaruoka ja barf ei olekaan sama asia. Eli ei, meillä ei ole koskaan koostunut poikien ruoka 75% luista. Ei todellakaan.

Molempien pentuikä mentiin pääasiassa nappulalla, raa'alla jauhelihalla ja muilla lisukkeilla kuten piimällä ja kananmunilla. Molemmat kasvoi nätisti eikä tullut kieroja tassuja tai muita kasvuhäiriöitä.

Se miksi tässä on sitten palloteltu eri ruokintamallien välillä sai alkunsa vain omasta kiinnostuksesta ja kokeilunhalusta. Myöhemmin kuvioihin tuli Naftan virtsakiviongelmat ja Mossen iho-oireet, jotka saivat taas miettimään ruokakipon sisältöä uudelleen. Iho-oireiden syyksi epäiltiin ja epäillään edelleen nautaa ja vehnää. Nautaa Mosse toki sietää pienissä määrissä, vehnää ei olla edes yritetty siedättää joskin jossain namupaloissa saattaa sitä olla eikä pienet määrät ole aiheuttaneet ongelmia. Naftan kohdalla seilattiin kauan raakaruuan, tavallisen nappulan ja eläinlääkärin nappulan välillä. Kokeiltiin jopa tehdä vähäpuriinista raakaruokaa. Lopputulos oli se että tavallinen nappula oli vaihtoehdoista huonoin. Oireet kyllä pysyi poissa jos ruokaan lisäsi vettä litratolkulla. Eläinlääkärin nappula kyllä auttoi virtsakiviasiaan mutta pussin kylkeä kun luki, tuli olo että tällaisella kuralla ei koira voi kauaa voida hyvin. Vuoden verran homma pysyi hanskassa raakaruualla, jonka jälkeen kontrollissa näkyi hiukan sakkaa virtsarakon pohjalla. Silloinkin Naftalla oli ollut sellainen "kuiva kausi" jolloin poika ei ollut juonut kunnolla ja säät oli olleet helteiset. Silloin syötettiin kuurina kolmisen viikkoa taas lääkeruokaa jonka jälkeen palattiin raakaruokaan. Nyt on taas mennyt hyvin useampi kuukausi. Avainsanaksi tähän Naftan ongelmaan on muodostunut se vesi ja nesteytys. Eli kun poika juo kunnolla ja ruokaan lisätään vettä, ei kivistä ole tietoakaan.



Asia joka on kuitenkin välillä saanut raakaruuasta takaisin nappulaan on vitamiiniviidakko ja pelko siitä että jokin tärkeä ravintoaine jää vajaaksi. Netistä ja kirjoista löytyy liiankin paljon infoa siitä mitä koiran pitäisi saada, kuinka paljon ja kuinka usein. Sellainen selkeä ja yksimielinen informaatio kuitenkin puuttuu. Tokihan omaa koiraa seuraamalla varmaan huomaa jos jotain puutosta ilmenee mutta uskaltaako sitä luottaa omaan havaintoonsa?

Nappulasta taas takaisin raa'alle ollaan siirrytty iho- ja virtsavaivojen lisäksi sen takia, että itseä helpottaa huomattavasti jos molemmille voi antaa samaa ruokaa. No, sellaista nappulaa ei ole löytynyt mikä sopisi molemmille. Acanan kanssa oltiin jo aika lähellä, mutta hajuhaitat oli sen verran suuret ettei siitäkään mitään tullut.



Tällä hetkellä poikien ruokavalio koostuu siis raaoista lihoista ja liha-luu-seoksista, sisäelimistä ja omien ruokien tähteistä kuten puurosta, porkkanasta, perunasta ja muista mitä ei raaski roskiin heittää. Suolaisia ruokia en kuitenkaan anna. Mukaan heitän välillä kananmunaa, piimää, raejuustoa, marjoja ym. sekä kuidun lähteeksi pellavansiemenrouhetta tai talk-muruja. Ravintolisinä annan säännöllisesti kalanmaksaöljyä, sinkkiä ja merilevää sekä epäsäännöllisesti biomax+msm-tabletteja, multidogia ja BE-balancea sekä Naftalle "kuivina kausina" nutrisal-jauhetta. Varmasti tuosta puuttuu jotain mutta koirat voi hyvin ja turkit, hampaat ja kynnet on hyvässä kunnossa. Molempien hammaskivikin on alkanut vähentyä tuon merilevän ansiosta. Raakoja luitahan nuo syö aniharvoin, sillä usein ne luut löytyy sitten piilotettuna sohvatyynyjen välistä tai sängynpeiton alta. Myös jotenkin hirvittää se miten paljon kaikenlaiset suolisto-ongelmat on koirilla yleistyneet raakaruoka"villityksen" myötä, joten luut meillä syödään luumurskeena. Hampaat pojilla putsaantuu nahkarullilla joita ne tykkää syödä aina iltapalan jälkiruuaksi.



Loppuun vielä meidän kokemat plussat ja miinukset tästä ylläolevasta ruokavaliosta:

+ Ruoka maistuu koirille
+ Ei hajuhaittoja
+ Pienet jätökset
+ Ei iho-ongelmia (kunhan nautaa annetaan Mosselle maltillisesti)
+ Ruoka on nappuloihin nähden kosteampaa ja siihen on parempi lisätä vettä kun nappuloihin (Naftaa ajatellen)
+ Mahat toimii hyvin
+ Turkki, kynnet, hampaat
+ Koirille saa helposti makuun vaihtelua (vrt. samaa nappulaa päivästä toiseen)

+/- Hinta samaa luokkaa nappuloiden kanssa

- Piti ostaa suurempi pakastin
- Pitää muistaa ottaa ruuat ajoissa sulamaan
- Epävarmuus vitamiinien kanssa
- Reissuun lähtiessä koirien eväät pitää miettiä kahteen kertaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti