Ihana kesä ja loma

Ai että mä tykkään kesästä. Sää on ollut jo pitkään lämmin ja aurinkoinen. Kerrankin on hyvät kelit kun mulla on loma! Maanantaina se työnsarka sitten alkaa.

Torstaina pelailtiin Naftan kanssa palloa pitkän kaavan mukaan. Pelailtiin, haettiin keppiä joesta, otettiin aurinkoa ja taas pelailtiin. Eilen tehtiin pitkä lenkki tyttöjen ja Naftan & Hosulin kanssa jouppilanvuorella. Käytiin jouppilanvuoren sotilaskuntoradalla hyppyyttämässä koiria ja harjoittelemassa erilaisia temppuja.
Lenkin päätteeksi haettiin ruokaa kiinalaisesta ravintolasta ja mentiin piknikille. Nafta pääsi tietysti mukaan. Nafta yritti saalistaa pellolta itselleen evästä, kuoveja ja fasaaneja, tuloksetta.

Tänään meillä on hoidossa Luca ja Nemo. Kävin yksin koko lauman kanssa lenkillä ja kyllä siinä hihnat oli välillä melko takussa. Selvittiin kuitenkin hengissä. Meillä alkaa olla sisällä melko kuuma, joten laitoin pojille märät jenkkihuivit kaulaan. Näyttäisi viilentävän oloa. Kaikki nukkuu rauhallisesti.

Käyttäytymisrintamalla meillä on sekä hyviä että huonoja uutisia. Huonot ensin. Pet Corrector-suhinapurkki on alkanut menettää tehoansa. Luulen, että Nafta on tottunut ääneen ja hoksaa ettei se ääni johda mihinkään. Nafta ei ole ikinä ollut tippaakaan ääniarka. Se on keskustan liepeillä ikänsä asunut ja moniin ääniin tottunut, rekkoihin ym. Samaa vikaa oli kolinapurkin kanssa.
No sitten ne hyvät uutiset. Keksin jo tilalle uuden kokeiluun otettavan menetelmän. Suhinapurkin tilalle pääsee bliv-nestesaippuapurkki, pestynä ja vedellä täytettynä. Toimintamalli ohituksissa on siis sama kuin tähän saakka mutta jos "EI" ei riitä, saattaa koirun nenu kastua.
Pääsin jo kerran testaamaan menetelmää kun Luca ja Nemo tuli kylään. Nafta aloitti heti pörräämisen Nemolle. Kielsin, poika uskoi. Hetken kuluttua Nafta ajoi Nemon eteiseen ja istui itse kapealle käytävälle niin ettei Nemo päässyt eteisestä pois. Nemo yritti ja Nafta ärräsi. Kielsin, Nafta ei korvaansa notkauttanut vaan jatkoi ja niin suihkaisin vähän vettä Naftan kuonolle ja sanoin samalla EI. Johan loppui. Nafta oli aivan ihmeissään ja sen ilmeestä näki miten inhottavaa se sen mielestä oli. Nemo käveli viereen ja Nafta heilutti häntäänsä, sitten kehuin oikein kunnolla ja annoin muutamat rapsutukset. Sen jälkeen täällä on ollut hyvin rauhallista. Nafta ei ole kertaakaan uhitellut Nemolle, päin vastoin, Luca nukkuu maassa ja veljekset N&N sohvalla kylki kyljessä.

Loppuun kuvaterveiset pallokentältä!

Mökkihöperöt

Viihdyttiin mökillä niin kauan, että oltiin tulla ihan mökkihöperöiksi koko sakki. No, nyt ollaan kuitenkin kotiuduttu ja mieli tekisi jo takaisin. Naftahan varmaan muuttaisi kokonaan mökille, jos saisi päättää.
Viisi päivää irti arjesta, keskellä luontoa, vailla huolia tai murheita, ilman kelloa tai aikatauluja. Se jos joku rentouttaa.

        

                         

Nafta sai touhuta ihan mielin määrin, järsiä keppejä, seikkailla metsässä, uida, syödä ja saunoa. 

Kalaan koiraa ei huolittu mukaan. Liian pieni vene, liikaa teräviä koukkuja + koira = huono yhtälö. Nafta jätettiin mökkiin, mutta kuinkas ollakkaan kun tultiin takaisin, oli koira terassin penkillä istuskelemassa. Ajateltiin, että ovi oli jäänyt auki. Seuraavan kalareissun päätteeksi koira olikin jo laiturilla vastassa ja nyt olin varma että ovi tuli kiinni. Se oli oppinut avaamaan oven! 

Kalareissun saaliit eivät kiinnostaneet Naftaa. Kalat olivat sen mielestä täysin yhdentekeviä. Vasta perkuujätteet olivat mielenkiintoisia, hyvän tuoksuisia (?!?), koska niissä koira olisi halunnut piehtaroida. Ei annettu, mutta jostain syystä illalla kainaloon kuitenkin käpertyi järkyttävän kalanhajuinen koira.

Ruuaksi ei Nafta kalaa kelpuuttanut. Itsellä aivan kuola valui kun kuhat ja ahvenet tulivat savustuspöntöstä ja tämä poika vain kääntää päänsä pois. Ei suostunut edes maistaa!

Järvivesi oli n.+6 astetta. Nafta kävi uimassa monta kertaa, Sakke kerran ja mulla talviturkki edelleen päällä.

O-ou, pallo putosi veteen

Uskaltaisiko sen hakea?

Ei se ole kuin hakea vain!

Vaikkei Nafta kalaan päässytkään, pääsi poika veneajelulle monta kertaa. Pelastusliivit päällä tietenkin! Alkuun heiluva, liukas vene oli vähän jännittävä ja koira pyrkikin sinnikkäästi syliin. Äkkiä veneily alkoikin tuntua mukavalta ja Nafta saattoi istua omalla takamuksellaan.

Keulamies-Nafta

Ja vauhtia riittää!

Täältä tullaan!

Ähtärissä oli valtavan paljon joutsenia. Veneillessä löydettiinkin joutsenen pesä. Äitijoutsen siellä hautoi muniansa, joten emme viitsineet mennä kovin lähelle. 

Mökkeillessä Naftan "Aina Valmis!" -asenne kyllä korostui. Tehtiin mitä hyvänsä, oli koira "auttamassa". Niin tomerana grillaamassa vaahtokarkkeja, pilkkomassa puita, pesemässä perunoita ja lämmittämässä saunaa. Kaikki tekeminen missä saa olla mukana, on Naftan mielestä mukavaa. Varsinkin mökillä. 

Nafta pilkkomassa puita

Nafta sai myös toteuttaa viettejänsä. Tehtiin poronverellä kaksi jälkeä. Molemmat sujui mainiosti, ensimmäinen niin nopealla tahdilla ettei perässä meinattu pysyä ja toinen jälki oli vain n.2h vanha, kokeiltiin miten Nafta hakee jäljen ilmasta. Hyvin sujui sekin jälki, joskin hieman epävarmemmin, mikä olikin aivan oletettavaa.

Kun tultiin mökiltä kotiin, Nafta oli kyllä selvästi hieman höperöitynyt. Lenkillä muka säikkyi lastenvaunuja ja polkupyöräilijää. Niinkuin ei olisi ikinä ennen nähnyt, unohtanut raukka viidessä päivässä. No, seuraava lenkki menikin jo sitten ihan mallikkaasti eli yhtä äkkiä palautui mieleen kuin unohtuikin.

Toivottavasti päästään pian takaisin mökille, siellä jos jossain me Naftan kanssa viihdytään!

Mökille mars ja jääkausi

Huomenna aamulla me otetaan suunnaksi Ähtäri ja meidän kesämökki!
Naftalle on tiedossa verijälkeä, maan tonkimista, juoksemista, vapautta ja metsän tuoksuja. Saa nähdä uskaltaako koira tai isäntäväki uimaan, kuulemma järvivesi oli viikko sitten +6 astetta. Hurrr..

Meillä on siis loma. Kuun lopussa mulla ja Sakella alkaa kesätyöt, joten päätettiin että nyt on kunnon mökkireissun aika. Saadaan olla kaikessa rauhassa eikä olla edes päätetty koska tullaan kotiin. Tullaan sitten kun huvittaa. Mökki on saaressa, joten Nafta ei tule näkemään hihnaa koko reissun aikana. Se saa mennä ja tulla niinkuin itse mielii.

Ollaan jonkin aikaa mietitty, että saattaisi olla tarpeen pitää Naftalle lyhyt palauttava jääkausi. Puolitoista vuotta sitten pidettiin jääkausi oikein pitkän kaavan mukaan.Vilander neuvoi, että jos alkaa tuntua siltä että koira kukkoilee niin parin kolmen päivän jääkausi auttaa.

Nafta toimii kotona niinkuin unelma. Se on näiden seinien sisällä kuin ajatus, mutta ulkona homma onkin lähiaikoina ollut vähän toinen. Lenkille kun lähdetään, jää korvat liian usein kotiin. Vieraiden koirien ohitukset on sujunut suht. mallikkaasti, mutta tuntuu että Nafta kokee tehtäväkseen puolustaa meitä, eli se ei kai luota siihen että me hoidetaan tilanne. No, se homma on kuitenkin mennyt kokoajan suurinpiirtein parempaan suuntaan.
Kukkoilua on sen sijaan ollut havaittavissa hävyttömänä maan ruopimisena ja hihnassa vetämisenä. Nafta on myös keksinyt, että naapurit on jotenkin epäilyttäviä. Niitä pitää vahdata silmä kovana ja välillä niitä täytyy oikeen huohottaa.
No, viimeinen niitti jääkaudelle oli sunnuntaina. Nafta karkasi Saken vanhempien pihasta murisemaan ja räyhäämään jollekkin ohikulkevalle bichon friselle. Sain kyllä hävetä silmät päästä. Mitään ei onneksi sattunut. Naftan rähinä on aina ollut semmoista uhittelua, se ei ole koskaan purrut ketään. Ei edes Nemoa, vaikka Nemo haukkasi Naftan korvaan reiän. Uhittelua se oli sille bichonillekkin, mutta koskaan ei tiedä mitä siellä on vastassa. Saa pian turpiinsa. Onneksi bichonin omistaja oli ystävällinen ja sai hyvin suojattua oman koiransa. Kyllä varmaan kasvoi tämän omistajan pisteet bichoninsa mielessä.

Jääkauden merkeissä meni siis sunnuntai, maanantai ja tämä päivä. Ja kyllä kannatti. Huomasin eron jo yhdessä iltapäivässä. Nafta on sen verran pehmeä (tuon macho kuorensa alla), että ei se paljon tarvitse kun jo hoksaa mistä on kyse. Lenkillä se vetää edelleen, mutta uskoo kun sanotaan "ei vedä". Naapureita Nafta alkoi taas vahdata, mutta nyppäsin kerran napakasti hihnasta ja sanoin että ei. Niin meni korvat nätisti taakse ja häntä laski alas. Kotona se on yhtä ihana ja kiltti kuin ennenkin.
Nyt yritetään pitää yllä semmoista kevyttä perushuomioimattomuutta ja muistaa että kaikki tehdään meidän ehdoilla, leikit ym. Tiedän tasan kaikki virheet mitä teen kokoajan koiran kanssa, mutta sitä on vaan niin vaikea vastustaa ja olla lellimättä. Tehtiin Saken kanssa oikein lista kaikista koiraan liittyvistä "säännöistä". Ja Saken vanhempien takapihalle hankitaan liina sekä kolinapurkki.

Mökille otan mukaan ihanaa luettavaa. Vilanderin Koirankorjauskirjasta on jäljellä n.10 sivua, Cesar Millanin Perheen koira -kirjasta puolet ja Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen on kokonaan korkkaamatta. Kaksi ensimmäistä puhuu laumakäyttäytymisen ja johtajuuden puolesta ja viimeinen kirja esittelee positiivisia ja "uusia" koirankoulutuskeinoja ja teorioita.

Oon taas niin innoissani, kun olen saanut asioita koiran kanssa toimimaan. Ihanaa että mulla on haasteellinen koira, se on äärimmäisen palkitsevaa ja pitää mielen virkeänä! Ja opettaa niiiiiiiiin paljon!

Oon niin söpö (keikkuvan pääni kanssa) että mua on vaikea vastustaa

Pallohullu

Nafta tykkää kyllä kaikista leluista, se on kova poika leikkimään. Mutta yksi on ylitse muiden..

Pallopää

Pallo on jotain aivan erityistä. Nafta sai jo pentukodistaan ensimmäisen pallonsa. Se oli vihreä ja sammakon näköinen. Sillä oli kädet ja jalatkin. Se oli pitkään Naftan lempilelu. Lopulta se oli niin rikkinäinen että se piti heittää pois. Onneksi löysin uuden samanlaisen viime vuonna vaasan näyttelystä ja samaan suosioon pääsi uusi sammakkopallo.

Mutta pallo kuin pallo, se on ykkönen. Tennispallo, pesäpallo, sählypallo, jalkapallo..pehmeä, kova, iso tai pieni, sillä ei ole niin väliä, kunhan se on pyöreä.

Nafta ja "pari" palloa

Pallojen kuningas on jalkapallo. Sillä pelataan vain ulkona.  Meidän lähellä on muutama hyvä kenttä, joissa käymme aika usein pelaamassa. Nafta on niin innoissaan hommasta ettei se muista käydä tarpeillaan joskus ollenkaan. Urheilukaupoissa meille nauretaan kun etsimme mahdollisimman kestävää palloa ja myyjät kysyvät mihin käyttöön pallo tulee, vastaus on koiralle. Ostin alennuksesta pienen tekniikkapallon joka kesti yhden pallopelin ajan. Naftalla ei huonot pallot kauaa kestä, siksi meidän täytyy panostaa laatuun erityisesti ja ostaa ns.ammattilaispalloja.

Tämä pallo oli äkkiä entinen

Kevät ja syksy on parasta pallopeliaikaa. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Meidän vakiopelikentällä on onneksi joki vieressä, jossa Nafta voi pulahtaa jos hiki tulee. Joki toimii hyvin myös juomakippona.

Pallo on myös koulutuksessa paras apuväline. Nafta ei motivoidu nameista juurikaan, mutta pallo on sille äärettömän hyvä palkka. Se tekee pallon saadakseen lähes mitä vain. Joihinkin suorituksiin pallo kylläkin kiihdyttää koiraa liikaa.

Niinkuin ylhäältä kuvasta näkyy, Naftalla on miljoona palloa. Ja miljoona muutakin lelua. Mun heikkous on koiranlelut. Jos näen jonkun kiva, en voi olla ostamatta sitä. No ollaan onneksi keksitty keino siihen ettei meidän lattiat tulvi koiranleluista eikä koira menetä niihin mielenkiintoaan. Meillä on kaksi koiranlelulaatikkoa. Toinen on sängyn alla ja siellä on 98% leluista. Toinen on olohuoneessa ja siellä on kerralla muutama lelu jotka on Naftan leikittävinä. Välillä niitä sitten aina vaihdellaan. Ja voi sitä riemua kun Nafta pääsee joskus itse valkkaamaan leluja sängyn alta. Se menee itse seisomaan laatikkoon ja heittelee leluja ympäriinsä ja nuuskii jokaista. 

Naftasta on tullut äärimmäisen taitava pallonpelaaja. Ja lihaksikas. Aina kun pelataan, Naftalle sanotaan "mee kauemmas" ja se poika peruuttaa. Se peruuttaa vaikkahan kymmenen metriä. Sitten vasta pallo lentää. Kuulin hiljattain että koiran vatsalihakset kehittyy koiran peruuttaessa. Taitaa olla Naftalla siis melkoinen sixpack tuola karvojen alla jos tuo tieto paikkansa pitää..

Ja loppuun kuvakooste eilisistä pallopeleistä.

tapporavistus

Välillä pitää muistaa huilata

höh, se meni rikki

lentoloikka

mamman mestarifutaaja <3

Koiran pedin tuunaus

Meillä koira saa nukkua sängyssä, jos haluaa. Nafta ei kuitenkaan yleensä halua. Luulen että sillä on liian kuuma ja ahdas meidän välissä. Nafta sai pentuna suuren rottinkikopan omaksi sängykseen. Se oli meidän vanhan koiran, Vanjon perintöjä. Peti on ollut Naftalle mieluinen, mutta viimeaikoina sen ulkonäkö on alkanut haitata muuta sisustusta. Niimpä meillä alkoi koiran pedin tuunaus.

Tässä kuva sängystä ennen tuunausta. Koppaan on ajan saatossa kertynyt sekalaisia peittoja ja tyynyjä.
Kun koppaa alettiin tyhjäämään, löytyi alimman peittokerroksen alta 9 luuta. Melkoinen jemmari tuo meidän Nafta.

Kopan maalasin mattavalkoisella spraymaalilla. Ulkona oli ihana touhuta, kun vihdoin sää oli keväinen ja lämmin.

Sillä välin kun koppa kuivui, tein sänkyyn patjan. Viikkasin vanhoja peittoja ja tikkasin ne reunoilta kasaan. 

Lopuksi ompelin patjan päälle irrotettavan päällisen. Ja koska Nafta nukkuu usein pää tyynyssä, piti petiin luonnollisesti löytää sopivat tyynyt. Mikki-tyynynpäällisen ostin vuosia sitten kirpputorilta ja pikkutyynyn ompelin itse pellavatilkusta. Ja näin on Naftan uusi peti valmis!

Mikä tärkeintä, peti kelpasi myös Naftalle!