Syksy

Olen aina tykännyt syksystä, vaikka joskus onkin vaikeaa myöntää että kesä on ohi. Syksyllä on mukava liikkua luonnossa, ei ole liian kuuma eikä liian kylmä.
Syksyn merkki on omena. Niitä pursuilee ovista ja ikkunoista. Isältäni hain ison sangollisen jo viikko sitten. Työkaverit kuskaavat joka aamu pussikaupalla kahvikämpän pöydälle. Naapurin pihassa oli laatikollinen omenoita ja kyltti jossa luki "saa ottaa, ole hyvä". Eilen hain Naftalle ruokaa ja mitäs muuta siellä kaupassa pakasteiden päällä tönöttikään kuin omenoita. Kohteliaisuuden nimissä otin yhden kun kerran tarjottiin. Itse tein omenoista piirakkaa ja mehua. Pakkasessa odottaa vielä mustikat, vadelmat ja viinimarjat, jotka pitäisi myös mehuksi keittää. Se homma täytyykin tehdä pian, sillä Naftan pakastelaatikot pursuilevat kaikenmaailman lihoista ja luista.

Nafta ja Sisu syksyisessä luonnossa

Raakaahan Nafta on syönyt nyt kuukauden päivät. Edelleen meillä on annosten kanssa opettelemista ja säätämistä, mutta pääsääntöisesti homma on sujunut.
Nafta saa tällä hetkellä 3,5% ruokaa omasta painostaan, eli n.450g, josta n.10% kasvista, 40% lihaa ja 50% luuta. Luun määrä oli aluksi suurempi, mutta vähensin sitä koska kakka oli todella kovaa ja semmoista "luukakkaa".
Sisäelinten kanssa on vielä hakemista, sillä siansisäelinseos ei ainakaan maistunut ollenkaan. Lopulta pienin pötkön niin pieniksi ettei se maista sitä kananjauhelihan seasta. Lohen kanssa sama juttu. Kalkkuna ja kana on suurimmat suosikit, sekä luissa että lihassa. Hevostakin ollaan maisteltu ja se ilmeisesti menetteli. Sika-nauta-j-liha menee muttei ole suurinta suosikkia. Naudan rustoluita Nafta on syönyt, mutta niitä se sitten oksenteli pois, joten niistä pidetään hieman taukoa. Kasviksia olen laittanut vähän miten sattuu ja sen mukaan mitä kaapista on löytynyt. Pääasiassa porkkanaa, kurkkua ja jääsalaattia.
Lisäksi Nafta saa rypsiöljyä ja lohiöljyä. Tai itseasiassa lohiöljystä pidetään taukoa. Olen huomannut että Nafta raapii suutansa usein. Ja se alkoi selvästi ruokavalion muutoksen tienoilla. Välillä se raapii niin että kynnet kolisee hampaisiin. Suussa ei kuitenkaan näy mitään normaalista poikkeavaa. Ikenet eivät punoita eikä huulet, eikä hampaissa tai hampaiden välissä ole mitään. Eläinkaupassa neuvottiin jättämään lohi ja lohiöljy hetkeksi pois kokonaan. Kuulemma joitakin on moinen auttanut. Kokeillaan sitä nyt alkuun ja kysytään eläinlääkäriltä rokotusten yhteydessä lisätietoja.

Muita muutoksia en ole raakaruuan kanssa huomannut ainakaan vielä. En hyviä enkä huonoja. Paitsi hyvänä se että ruoka maistuu ja kakkaa tulee paljon vähemmän.

Tänään meillä on kylässä Sipe. Sakke ja Sipen omistaja lähtivät helsinkiin messuille ja mä jäin poikien kanssa kotiin. Juuri käytiin lenkillä ja palloa pelaamassa. Sipe on todella kiltti, uskoo kaiken mitä sille sanoo. Naftakin esittää Sipen läsnäollessa paljon kiltimpää kuin normaalisti. Nyt ne molemmat makoilee tuossa tietokonepöydän alla ja vähän väliä pökkii mun jalkoja. Pakko tunkea pienimpään rakoon mikä talosta löytyy. Hassut koirat<3

Jätkät lähdössä lenkille

Yökylässä

Viikot vierähtävät hurjaa vauhtia. Tuntuu että vasta oli joulu ja nyt on juhannus jo miltei oven takana.

Meillä on ollut nyt hieman säätämistä, kun päivät menee töissä ja Naftalle pitäisi riittää tarpeeksi aktiviteettia.
Joka toinen viikko menee sujuvasti, kun ollaan aamuvuorossa. Viideltä aamulla aamulenkki, jonka jälkeen Nafta jää mielissään nukkumaan. Töistä tullaan kahden jälkeen, jolloin Nafta vasta heräilee. Sen jälkeen on vielä reippaasti päivää jäljellä touhata vaikka mitä. Joka toinen viikko sen sijaan on iltavuoroa, mikä onkin Naftan kannalta vähän monimutkaisempi. Aamulla herätään ja käydään lenkillä. Ennen töihin lähtöä tehdään toinen lenkki. Kahdesta eteenpäin ollaankin sitten töissä ja päästään vasta illalla yhdentoista tienoilla. Ja se on turhan pitkä aika olla koiran yksin kotona. Ainakin jos näin täytyy toimia säännöllisesti.
Viimeviikolla meillä oli kesän ensimmäinen iltaviikko. Maanantain Nafta oli yksin. Minä pääsin töistä vähän ennen Sakkea, hain koiran kotoa ja painelin kentälle riehumaan ja purkamaan koiran energiaa.

Tiistaina Nafta pääsi Lucan ja Nemon luo yökylään. Aamulla tehtiin lenkki ja pakattiin Naftalle reppuun eväät ja lelu. Naftalla on oma pieni reppu, jota se saa itse kantaa. Nafta oli tosi reippaan näköinen, innoissaan lähdössä kyläilemään.

Nafta oli ollut kylässä tosi kiltti. Ei ollut yhtään kiusannut Nemoa, vaan pojat olivat olleet tosi hyvää pataa, leikkineet ja nukkuneet yhdessä. Tiistaina Nafta oli päässyt myös juoksulenkille hoitoisännän kaverin kanssa. Vähän mua ihmetytti, että poika oli suostunut vieraan miehen matkaan, mutta kuulemma se oli ihan tyytyväisenä lenkille lähtenyt. Hyvää harjoitusta meidän Naftalle.

Nafta, Luca ja Nemo

Alla olevassa kuvassa Naftan mairea ilme johtunee kyläpaikan piha-aitauksesta, jollaista meillä ei kotona ole. Olisihan se mukavaa kun voisi pitää Naftaa ulkona aitauksessa välillä, mutta taloyhtiön säännöt kieltävät KOIRA-aitaukset.. En tiedä olisiko sitten kissa- tai lammasaitaus sallittu.

Illalla Nafta oli etsinyt kyläpaikasta kotoisimman nurkan nukkamapaikakseen. Ja mikäs muu olisi yhtä kotoisaa kuin kasa pyykkiä..

Keskiviikkona hain koiran kotiin illalla. Poika oli melkoisen väsynyt. Torstaina ja perjantaina ei Naftan sitten tarvinnutkaan viettää päiviään yksikseen, sillä Saken työvuorot muuttuivat meille sopivammiksi.

Ensiviikolla jälleen aamuvuoro ja seuraavaa iltaviikkoa mietitään sitten lähempänä. Ja onneksi meillä on täällä paljon hoitopaikkoja, jotka ottavat Naftan avosylin vastaan, jos päivistä näyttää venyvän liian pitkiä.