Tapahtumia

Lauantaina 4.5. järjestettiin Seinäjoella jo toinen pohjanmaan läntsyjen kokoontuminen! Vieläkään osallistujien määrä ei huima ollut, mutta oli meillä mukavaa. Mukana oli nelijalkaisia Naftan ja Mossen lisäksi Heta vaasasta, Topi täältä seinäjoelta ja "wannabe-länderi" Hosuli. Lumo ja Syke ei valitettavasti päässyt mukaan. Ehkä ensisyksynä jo saadaan suurempi joukko kasaan.

Koirat vasemmalta oikealle: Topi, Heta, Hosuli, Mosse & Nafta

Päivä alkoi Hurttahallilla näyttelytreenillä. Mossella oli vähän vaikeuksia keskittyä hommaan kun luuli tietysti että tultiin aksaan. No ihan hienosti se antoi itsensä tutkia ja ravikin sujui, paikallaan ei vaan olisi jaksanut seistä. Näyttelytreenin jälkeen ohjelmassa oli tokoa. Siihen hommaan osallistuin Naftan kanssa. Harjoiteltiin sivulle-tuloa, luoksetuloa, istumista, maahanmenoa, paikallamakuuta, paikallaistumista ja luoksetuloa. Nafta osas kaikki tosi hyvin, joskin sivulletulo ei osunut ihan millilleen (..okei puolimetriä vääräs kohtaa ja vino istuminen). Kaikki koirat olit kyllä tosi taitavia!! Näyttelytreenit ja tokoilut meille piti Leila, kiitoksia vielä hyvistä harjoituksista!

Naftan toko-istuminen, hehe..pitäiskö ilmottautua sirkuskouluun??

Agilityä meille tuli pitämään Minna, jonka kursseilla me Mossen kanssa käydään. Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä, ainakaan mulle! Mossekin oli jossain hassussa vireessä ja teki kaiken vähän sinne päin. Kepitkin ja puomin kontakti oli ihan hakusessa vaikka ne onkin jo pitkään sujunut ihan kivasti. Naftan kanssa tein radasta sellaista pätkää jossa ei ollut kontakteja, sillä Naftahan ei ole aksannut kuin ihan muutamia kertoja omaksi ilokseen. Nafta kyllä yllätti, se meni niinkuin vanha tekijä. Oikein sai huomata miten erilaisia nuo pojat on ohjata, Mosse on tosi herkkä ja sitä pitää ohjata lähes täydellisesti kun taas Naftalle riittää että huikkii vähän mihin päin pitää mennä. Kun rata tuli itselle tutuksi eikä tullut möhlittyä niin paljon, meni Mossekin kyllä tosi hienosti. Kokeilin ohjata Hosuliakin ja sekin oli taas aivan erimoinen kuin Nafta ja Mosse. Kaikki koirat tuntui nauttivan agista täysin rinnoin.

Päivän päätteeksi kävimme vielä pienellä yhteislenkillä. Tosi mukava päivä, kiitos kaikille osallistujille!

Seuraavana lauantaina eli 12.4. oli lisää läntsypuuhaa kevätpäivien merkeissä. Kevätpäivät oli meidän osalta ensimmäiset. Aiemmin ei olla osallistuttu pitkän matkan vuoksi. Tänävuonna päivä järjestettiin vähän lähempänä, Kangasalla, joten päätettiin että nyt lähdetään! No Sakkehan joutui sitten töihin mutta onneksi ystäväni Sandra lähti seuraksi. Oli tosi mukava nähdä suuri joukko läntsyjä omistajineen. Sekä Naftan että Mossen kasvattajatkin olivat paikalla ja molempien poikien äidit sekä Mossen siskot ja joukko muita sukulaisia.

Kevätpäivillä palkittiin vuoden läntsyt. Meidän Mosse oli vuoden pentu!
Tosi mukava päivä oli tuokin lauantai. Kiitos vielä järjestäjille ja kokkajille hyvistä ruuista ja herkuista.

Palkitut näyttelykoirat: Vuoden näyttelyländeri Popeda, Vuoden veteraani Totti, Vuoden VSP Ballerina, Totin malja eli Vuoden nuori länderi Cinco ja Vuoden pentu Mosse 

Dieetillä ja eliminaatiodieetillä

Nafta on ollut joulusta saakka laihdutuskuurilla. Missään vaiheessa se ei ole ollut tosi lihava mutta kastraation jälkeen poika alkoi pikkuhiljaa pyöristyä. Muistaakseni Nafta painoi ennen leikkausta n.13,5-14kg. Viimeksi silmäpeilauksissa lukema oli 15kg. No onhan se kilokin jonkin verran tuon kokoisessa koirassa.

Laihdutuskuuri ei alkanut aivan suunnitelmien mukaan. Ensin oli joulu ja pitäähän sitä koirankin saada herkutella. Joulun jälkeen tilattiin petenkoiratarvikkeesta kevyempiä nappuloita, Acana Light and Fit. Ensimmäisen laihdutuspäivän vastaisena yönä Nafta oli murtautunut herkkukaappiin. Se ei ole tehnyt moista koskaan ennen! Heräsin yöllä rapinaan, Nafta makasi keittiön lattialla kaikkien herkkukääreiden seassa maha pullollaan. Se taisi olla jonkinmoinen vastalause tälle laihdutuskuurille.

Sittemmin dieetti on sujunut ihan mukavasti. Nafta tykkää omasta ruustaan ja syö sitä hyvällä halulla. Toki se kyllä syö nykyään ihan mitä vaan hyvällä halulla. Strategisia mittoja ei ole tästä hetkestä nyt antaa, sillä meidän vaaka heittelee lukemillaan vähän turhan paljon. Välillä Nafta näyttää oikein hoikalta ja välillä taas kunnon tankilta. Uskoisin että paino on vähän tippunut.

Mossella aloitettiin neljä viikkoa sitten eliminaatiodieetti. Tai pikemminkin ruoka-aineiden karsinta. Sillä oli kummallista ihottumaa kuonossa, joka kutisi ikävästi. Ihottuma tuli ja meni vähän miten sattuu, välillä kuonossa ei ollut mitään ja välillä se oli ihan ruvella. Vatsa ei myöskään toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla joten päätettiin että kokeillaan ruoka-aine  kerrallaan mikä sopii ja mikä ei, jos nämä oireet olisivat allergiaperäisiä.

Neljä viikkoa sitten aloitettiin pelkällä kanalla. Vähitellen mukaan on tullut possu, kalkkuna, riisi, hirssi, tattari, porkkana, turska, kurkku ja jäävuorisalaatti. Mossen iho on ollut koko neljä viikkoa tosi hyvässä kunnossa ja masukin on toiminut toivotulla tavalla. Epäilen että nauta, vehnä ja pellava, tai joku näistä saattaisi olla Mosselle sopimatonta. Tein keittiön pöydälle kunnon taulukot, joihin kirjataan kaikki ruuat mitä Mosse saa ja kuinka paljon ja missä kunnossa iho ja maha on. Toivotaan että asia selviää!

Uusi banneri!

Vihdoin sain Mossenkin kuvan lisättyä banneriin. Josko uusi ulkoasu antaisi hieman potkua kirjoittaa tänne  useammin.

Pojat päätti eilen että se on kesä nyt!

Tervetuloa (ja menoa) tammikuu!

Huh heijaa kun on aika taas vierähtänyt enkä ole ehtinyt enkä muistanut kirjoitella blogiin kuulumisia. Tiedän että moni odottaa jatko-osaa tekstille, joka koko blogin aloittaa, eli räyhäävän länderin tarinalle. Olen luvannut kirjoittaa miten Naftan raivoamiset ollaan saatu tälle tasolle, että poika tuskin huomaa vastaan tulevia koiria. Ikävä kyllä tekstiä saatte vielä odottaa, sillä jotenkin sen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ehkä se on alitajuinen juttu, ettei niihin muistoihin huvita palata. Tiedän kuitenkin, että tekstistä saattaa olla jollekkin apua tai vertaistukea joten haluan sen kirjoittaa. Lupasin kirjoittaa myös länderi-lehteen, joten odotan nyt vielä hetken oikeanlaista kirjoitusmoodia ja sitten kirjoitan. Teksti on siis tulossa!

Mutta sitten niihin kuulumisiin! Viimeinen kirjoitus näytti olevan messarista, niin aloitetaan nämä kuulumiset vaikka joulusta! Joulu meni mukavasti ja pojat sai paljon lahjoja. Jouluna tuli myös poikien ensimmäinen kunnon yhteenotto, uudesta lahjasta nimittäin. Pojat sai lahjaksi aktivointipelit. Molemmat pelasi nätisti vuorollaan ja välillä yhtäaikaa. Jossain välissä otin Mossen pois ja annoin Naftan pelata kaikessa rauhassa kun Mosse oli siihen saakka rohmunnut melkein kaikki namit peleistä. Naftan jälkeen annoin Mossen pelata rauhassa ja otin Naftan pois peliltä. Mosse oli jo tosi väsynyt eikä jaksanut pelata peliä loppuun. Annoin Naftalle luvan mennä Mossen kanssa pelaamaan. Virhe. Mossen mielestä Naftalla ei ollutkaan mitään asiaa peliin ja taas Naftan mielestä Mossella ei ollut mitään oikeutta komentaa kun mamma oli antanut Naftalle luvan. Melkoiset rähinät saatiin aikaiseksi eikä Mosse meinannut millään antaa tilannetta anteeksi. Rähinät kesti alle puoli minuuttia ja pojat itse lopetti, mutta loppuillan Mosse koitti pysytellä tiiviisti mun jaloissa ja murisi heti jos Nafta liikkui johonkin. Naftaa ei kiinnostanut enää ollenkaan vaan oli kuin Mossea ei olisi ollutkaan. Seuraavana aamuna kun heräsin, nukkui pojat tiiviimmin vieretysten kuin koskaan ennen. Eilinen oli historiaa. Jälkikäteen ajateltuna mun olisi tietenkin pitänyt ottaa Mossekin ensin pois peliltä ja sen jälkeen antaa molemmille lupa mennä pelaamaan, niin olisi yhteispelit sujunut mutta kun aina ei järki juokse.

Joulukoirat

Nafta avaa pakettia

Joulun jälkeen pidin vähän taukoa noista älypeleistä ihan varmuuden vuoksi. Lopulta joskus tammikuun puolivälissä täytin kaikki pelit olkkarin lattialle ja kokeilin kepillä jäätä. Sinne niin pojat yhtäaikaa kaikkien pelien keskelle. Ei tullut rähinöitä vaan nätisti pelattiin. Ainut peli mihin Mosse ei halunnut koskea oli tuo jouluinen tragedia-peli, se nuuhkaisi peliä, jäykisti häntänsä selän päälle, kielsin ja niin Mosse siirtyi ja antoi Naftan pelata sitä typerää riitapeliä. Kehuin Mossea ja annoin sille kongin.

Tammikuun aikana Mosse on kokeillut Naftan rajaa kaksi kertaa. Ykskaks se päätti kesken leikin että hän leikkiikin yksin. Raja tuli vastaan ja lopulta se olikin Nafta joka leikkii yksin. Toinen riita tuli muistaakseni luusta. Jälleen Nafta sanoi viimeisen sanan. Kaikki nämä kolme kärhämää tuli pienen ajan sisällä ja ehdin jo huolestua että nytkö on ryppyjä rakkaudessa. En ollut varma että pitäisikö poikien antaa itse selvittää sotkunsa vai pitäiskö mennä väliin. Päädyin kuitenkin siihen että en mene puuttumaan jos homma pysyy hanskassa. Toki kiellän jos typeristä jutuista aletaan toiselle murraamaan. Jäykistelyt ja kärhämät loppui sitten yhtä nopeaa kuin olivat alkaneetkin ja eikä riitoja ole tullut moneen viikkoon. Pojat syö samalta lautaselta, leikkii samalla lelulla, painii ja nukkuu vierekkäin.(Useimmiten yöt nukutaan kyllä päällekkäin, Nafta sängyssä ja Mosse sängyn alla.)

Mossella on ollut nyt muutenkin havaittavissa sellaista pientä mörkökautta ja uhittelua. Taitaa olla murrosikä saavuttanut tuonkin pennun. Onneksi tämä murkku on kuitenkin huomattavasti helpompi mitä Nafta oli tuossa iässä. Naftalla ei ollut koirakaveria opettamassa tavoille ja Nafta oli huomattavasti dominoivampi tapaus. Muistan kun Naftalla oli sellainen tuijotus-vaihe. Nafta oli varmaan juuri puolitoista vuotias kun kaikkea piti vahdata ja pällistellä epäilevästi. Aurinkolasit, lippis, iso kaulahuivi, lapsi, kävelykeppi, polkupyörä, pulkka, muovipussi, vieras KOIRA, sukset, kävelysauvat, rollaattori jnejnejne... Kaikki edellämainitut ja sata muuta asiaa oli Naftan mielestä täysin epäilyttäviä ja suorastaan huolestuttavia juttuja. Onneksi vaihe ei kestänyt kuin muutaman kuukauden ja sitä voi nyt naureskellen muistella. Koulutus ja iän karttuminen teki tehtävänsä. Nafta myös kuvitteli olevansa luultavasti koko maailmankaikkeuden johtaja ja korkein mahdollinen aatelinen. Voi tavaton kun näitä muistelee niin alkaa naurattaa kun vertaa sitä Naftaa tuohon nykyiseen Naftaan joka on maailman kiltein vauveli! Mosse on siis Naftaan verrattuna hyvinkin helppo tapaus. Sen murrosikä ilmenee ehkä eniten malttamattomuutena. Se ei kertakaikkiaan jaksa odottaa tai malta ajatella. Sillä on kokoajan kiire ja kaikkialla pitäisi olla yhtäaikaa. Korvat on myös aika-ajoin hukassa. Ollaan tehty Mossen kanssa erilaisia kärsivällisyysharjoituksia ja koitettu lenkittää mahdollisimman paljon erikseen noita poikia. Molemmat käyttäytyy lenkillä tosi nätisti kun ovat yksin, mutta yhdessä ovat välillä kyllä aivan kuutamolla.

Mosse on myös alkanut välillä uhota itseään suurempia koiria. Kaikkia pieniä se menisi iloisesti tervehtimään mutta suurille täytyy välillä murista. Tässäkin ollaan jo edistytty ja lenkillä ohitukset sujuu ihan kivasti. Agilityssä naapurikenttien suuret koirat saavat Mossen välillä huolestumaan. Toki agilityssä meillä on hyvät mahdollisuudet aina treenata odotteluiden ajan näitä juttuja kun halli on melkein aina täynnä koiria. Uskon että tuo on jonkun sortin epävarmuutta.

Summa summarum Mosse on kotona aivan vauva, siis ihan totaalinen pentupallero. Herkkä poika joka tarvitsee nyt paljon opetusta ja itsevarmuutta! Tämän murkun kanssa pärjätään kyllä!

Sitten seuraavaan kuulumiseen eli agilityyn! JEE! Se on taas joulutauolta palannut viiko-ohjelmaan. Nyt ollaan ehditty kolme viikkoa treenaamaan ja nämä ovatkin olleet Mossen ensimmäisiä hallitreenejä. Alkuun halli oli vähän jännittävä kun vieressä kaksi muuta kenttää treenaa ja koiria on paikalla paljon. Hallissa myös kuuluu kaikki äänet kovemmin ja halli on aika-ajoin myös vähän ahdas. Hallilla on nyt kuulemma levinnyt kennelyskää ja koiran täitä, joten häkkiä ei olla otettu mukaan. Uskoisin että oma häkki olisi Mosselle mukava mutta hyvä että oppii olemaan ilmankin. Kaikki hallin jännittävän jutut unohtuu sekunnissa kun Mosse pääsee radalle! Se nauttii agilitystä niin valtavasti! Voi että kun itse vielä joskus osaisi ohjata Mossea niin hyvin että se saisi vain painaa menemään. Meillä on tosi kiva ryhmä, neljä koirakkoa, Mosse, käppänä, chihu ja cavalier ja kaikki ryhmäläiset tulee keskenään juttuun, joskin Mosse on välillä vähän yli-innokas varsinkin pientä chihu-neitiä kohtaan.

Naftan laihdutuskuuri on tuottanut hyvää tulosta! Oikein harmittaa kun ei tullut otettua ennen- ja jälkeen-kuvia. Naftalle päätyi ruokakippoon Acanan Light and Fit-nappulaa. Sitä on syöty nyt ensimmäinen 7kg säkki ja eilen posti toi uuden 13kg säkin. Nafta näyttää hoikemmalta ja karva on pysynyt hyvänä. Nutrolinia annan lisäksi sillä pakkanen kuivattaa anturoita. Ruoka myös maistuu kohtuullisen hyvin! Mossen kippoon vaihdettiin Acanan Sport and Agility-nappulaa. Jotenkin tuntui niin hankalalta syöttää toiselle nappulaa ja toiselle raakaa. Ja Naftan mielestä se oli hyvin epäreiluakin. Nyt molemmat syö pääasiassa nappulaa ja välillä saavat sekaan lihaa. Mossen ihmeelliset iho-oireetkin on nyt loppu. Ikinä ei selvinnyt mikä sitä kuonoa niin kutitti. Pääasia kuitenkin että enää ei kutita ja parta on tuuheutunut raapimisen jäljiltä. Turkki kiiltää ja ruoka maistuu!

5.4. Järjestetään jo toinen Pohjanmaan länderipäivä! Super kivaa! Vaikka läntsyjä on tällä alueella vielä vähän, niin silti on mukavaa kokoontua porukalla! Tällä kertaa meillä on luvassa näyttelykoulutusta ja agilityä! Ja ainakin ollaan saatu vahvuuteen yksi koira lisää! Viimeksi meitä oli viisi, nyt on ilmottautunut jo kuusi. Saa nähdä jos tämä saadaan perinteeksi, että montako koiraa sitä onkaan sitten vaikka viiden vuoden päästä! Sandralla ainakin yksi! Eikö? ;)

Vaasan näyttelyyn ajattelin ilmoittaa Mossen. Jännää kun ei päästäkkään enää junnuluokkaan. Tuomarina näytti olevan Kornelija Butrimova Liettuasta. Tästä tuomarista ei ole mitään kokemusta.

Tälläistä kuuluu meidän alkuvuoteen! Loppuun vielä kuvia aamun lenkiltä kun kerrankin sattui kamera mukaan!

Luca, Nemo, Mosse ja Nafta

Voittaja-näyttelyt 2013

Viime viikonloppu vietettiin helsingin messukeskuksessa HelsinkiWinner-, NordicWinner- ja Voittaja-näyttelyissä. Lähdettiin Sandran kanssa matkaan jo torstaina sillä perjantain kehät oli aamulla aikaisin. Nafta sai jäädä Saken kanssa kotiin viettämään löhöily-viikonloppua.

Oltiin helsingissä torstai-iltana 11-12 maissa, ihan väsyksissä ajamisesta. Käytettiin koirat lenkillä ja meinattiin nukkumaan, kun huomattiin että meidän uskollisessa matkailuautossa ei lämmitys pelaa. No onneksi oli vilttejä mukana joten kääriydyttiin niihin ja koitettiin saada unta. Sandra sai jotenkin nukuttua, minä nukuin noin. tunnin. Ulkona oli hirveä myrsky joten kylmän lisäksi sain nauttia metelistä. Aamulla olikin sitten melko pöllähtänyt olo. No ei muutakun kehiä kohti.

Perjantaina oli Helsinki Winner -näyttely ja ländereillä tuomarina Juha Kares.

"Vahva, maskuliininen komea uros, hyvä purenta. Toivottavasti kallo ei tästä enää kovin paljon voimistu. Hieman kookkaat silmät jotka hyvän väriset. Hyvä luusto. Vahva rintakehä. Lanne voisi olla hivenen tiiviimpi. Erittäin hyvä häntä. Erittäin hyvin kulmautunut takaosa. Erinomainen sivuliike. Kauniisti esitetty."

Ja tuloksena tällä arvostelulla Jun Eri, SA, PU4, serti sekä Helsinki Junior Winner 2013 -titteli. Se meni univeloista huolimatta tosi hyvin, vaikka näistä kolmesta kehästä tässä ensimäisessä Mosse oli huonoiten kuulolla ja vielä ihmeissään kaikesta ympärillä olevasta hälinästä.

Kuva Minna Hanski

Perjantaina ländereiden ROP oli Popeda, VSP oli Ricca ja näin ollen saivat HeW-13-tittelit. Mosse ja Ruska saivat junnutittelit ja Totti veteraanitittelin.

Perjantaina näytillä oli myös neljä roturisteytyspentua, taikka junnua :) Oli mukava vihdoin nähdä nämä vesselit ihan luonnossa ja oli ne kyllä mahtavia!

Kuva Minna Hanski

Hosulin kehä meni perjantaina myös hyvin tuloksella AVO-EH AVK4.

Päivän päätteeksi käytiin kiertämässä myyntikojuja ja jotain tuli heti ekana päivänä ostettuakin. Niin ja se lämmitys! Voi että miten paljon oltais kyllä saatu apuja, kiitos kaikille apuaan tarjonneille! Lopulta kaikki kävikin niin hyvin että vaihdettiin iskän kanssa puheluita kanarialle (asuntoauto on siis mun iskän) ja tultiin siihen tulokseen että akku on sökö ja kuinkas ollakkaan äiti ja Make oli juuri tulossa helsinkiin joten ne toi meille sitten vara-akun ja vaihtoi paikoilleen ja lämmitys alkoi toimia. Illalla päästiin vielä kylään Emilian ja Peten luo, siellä saatiin käydä suihkussa ja Emppu laittoi meille iltateet ja sämpylää <3 Nam ja kiitos!

Nukkumaan päästiin vasta puolen yön jälkeen mutta onneksi lauantain kehät oli vasta päivällä. Ja kyllä nukkuttiin hyvin kun oli lämmin!

Lauantaina ländereiden tuomarina oli norjalainen Svein Helgesen. Kehä ei sitten mennytkään ihan yhtä hyvin kuin perjantaina. Mosse oli jo tottunut hälinään ja sen puolesta olikin oikein kiltti, ei ollut yhtään kiinnostunut viereisistä kehistä ja otti kokoajan muhun kontaktia, kuunteli ja oli iloinen. MUTTA, tuomari sitten ei halunnutkaan katsoa koiraa pöydällä vaan maassa, eikä tälläinen käänne ollut käynyt mun mielessäkään eli maassa tutkimista ei oltu treenattu. Kaikki sujui siihen saakka hyvin kun tuomari nousi maasta seisomaan ja kurotti koiran yli kokeilemaan sen palleja. Mosse säikähti eikä sitten antanut tunnustella takapäätään. Arvostelu oli silti tosi hyvä. Tässä suomeksi käännettynä.

"Maskuliininen koira, eriomaiset mittasuhteet, erinomainen pään ilme. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Erittäin hyvä häntä, hyvin kulmautunut. Erinomainen karvan laatu. Very unface in temperament (mikä lienee tuo unface??). Erinomaiset liikkeet."

Kehän jälkeen tuomari sitten sanoi mulle että koira olisi saanut ERIn jos olisi ne palleroisensa antanut tarkistaa, että sen vuoksi hänen oli laskettava erinomainen koira erittäin hyväksi. Sanoi vielä että koiran ulkomuodosta hän ei löydä virheitä. Sinänsä harmittaa ihan vietävästi kun jäi titteli noin pienestä kiinni mutta mitäpä tuolle nyt mahtaa. Tuloksena siis JUN-EH JUK1.

Onneksi kuitenkin Mossen sisko Ruska sai junnutittelin. Lauantain Balleriina oli ROP ja Popeda VSP

Kehän jälkeen vietiin Mosse Hosulin kaveriksi autoon ja jatkettiin shoppailua ja käytiin katsomassa ryhmäkehiä. Illalla tehtiin pidempi lenkki ja treenattiin vielä viimeisen päivän esiintymistä varten. Niin ja kopeloitiin Mossen palleja.

Väsynyttä sakkia

Sunnuntaina aamulla herättiin siinä seitsemän aikaan ja keitettiin kahvit, syötiin, lenkkeiltiin ja sitten suunnattiin viimeistä kertaa kehän laidalle.

Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki.
Mosse oli taas melko iloinen ja kuunteli mua aika hyvin. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun tuomari kaivoi esiin mittatikkunsa. Kumpumäki olisi halunnut mitata Mosse mutta Mossepa ei halunnutkaan. Epäilen että mulla oli sydän pysähdyksis sen 3minuuttia mitä se oparaatio kesti. Aluksi sitä yritettiin mitata pöydällä mutta Mosse vaan kiipesi mua vasten pakoon eikä siitä tullut mitään. Sitten koitettiin maassa mutta yhtä pelottava se keppi oli maassakin. Voi ei, ajattelin, ei voi olla näin huonoa tuuria kahtena päivänä peräkkäin! No toisaalta olisihan tuotakin voinut harjoitella etukäteen jos olisi tajunnut. En yhtään kyllä yllättynyt Mosse reaktiosta mittakeppiä kohtaan, Naftalla on ollut myös junnuikäisenä sama homma, ei sekään antanut itseään mitata. No lopulta Kumpumäki luovutti ja sanoikin siinä ettei tästä mittaamisesta tule yhtään mitään.. O-ou, pelkäsin jo että se antaa EVAn. Luojan kiitos ei antanut vaan antoi ERIn. Eli tykkäsi Mossesta mittaushässäkästä huolimatta. Mosse sai siis Juniori Voittaja 2013 -tittelin.

"Komeasti liikkuva hyvin urosmainen ja rungoltaan hyvin kehittynyt. Kookkaat silmät jotka voisivat olla astetta tummemmat. Hyvä kaula-osa. Erittäin hyvä ylälinja, vahva luusto. Hyvä takaosa. Erittäin hyvä turkin laatu ja väri. Liikkuu takaa hieman kinnerahtaasti. Esiintyy hienosti, mutta kaipaa lisäharjoitusta pöydällä käsittelyyn"

Sunnuntaina ROP V-13 oli Kiri ja VSP V-13 Ricca.

Onneksi nämä molemmat traumaattiset tilanteet on videolla, niin voin niitä sitten tutkailla ja miettiä mikä meni pieleen ja miten olisin voinut paremmin toimia tilanteessa. Vähän pitää kyllä antaa järkytyksen laantua vielä ennen kuin uskaltaa alkaa katselemaan.. :D

Omalta kehältä sainkin sitten suoraan juosta Hosulin kehälle. Mosse oli jo niin tottunut ympärillä oleviin koiriin ja ihmisiin ja raukka niin väsyksissä että Hosulin kehän ajan se nukkui keskellä käytävää. Siirsin sitä vähän reunempaan ettei kukaan kävele päältä, niin ei tuo poika edes tainnut herätä, tai jos heräsi niin ei välittänyt. Hosulin kehä meni tosi hienosti. Perjantaina tuomari moitti Hosulia takakorkeaksi kun Hosuli seisoo usein niin että se nojaa taakse päin. Sunnuntaina Hosuli seisoi kauniisti suorassa ja jaksoi hyvin keskittyä vaikka olikin jo pitkä viikonloppu takana. Hosuli sai ERIn ja oli avoimenluokan narttujen kolmas!

Kehien jälkeen käytiin vielä seuraamassa tibbe-kehä, jonka jälkeen käytiin syömässä ja kuinkas ollakkaan jatkettiin shoppailua. Koirat saivat olla tibbe-kehän laidalla häkissä kun ajateltiin ottaa niistä vielä kuvia ennen lähtöä.

Ostoksia tuli tehtyä kyllä ensi vuodenkin edestä. Naftalle metsästin näytepusseja kevyt-ruuista ja Mosselle oikeanlaista makuualustaa. Kaikki muu olikin sitten heräteostoksia.. Mosselle etsinnässä oli peti, joka on riittävän pieni että se mahtuu sille tarkoitettuun paikkaan. Pedin piti olla myös reunaton, nätti, pestävä ja kestävä, edullinen, ei liian kuuma, ei liian pehmeä, jarrupohjainen ja sisustukseen sopiva. Uskomatonta mutta sellainen löytyi. Planet Pet Society -merkkinen pieni ruskea ja hintakin oli vain 15€. Kevytruoka-näytteitä kertyi n.10pussia joista Nafta jo maisteli muutamia. Pari merkkiä tuntui maistuvan vaikka herkkupalana ja muutama piti sylkeä pois. Näillä pienillä pusseilla nyt ei näe ruuan sopivuutta mutta sen nyt ainakin näkee maistuuko vai ei. Ja jos maistuu niin ostetaan sitten isompi säkki ja testataan sopivuutta.
Paras ostoksista saattaa olla Dobo-pallo jonka Sakke lupasi mulle synttärilahjaksi. Mossen ja Naftan kokoiselle suositeltiin 65cm palloa ja väriksi valikoitui harmaa. Hintaa tällä lystillä oli 50€.

Muita ostoksia oli mm. Naftalle koiran keksit, Mosselle kuivattu turska (jonka se ihan omatoimisesti nappasi hyllystä suuhunsa kun käveltiin kojun ohi), kaiken maailman herkkupaloja ja luita, naudanmahaa, pari Cuzia, näyttelylapun pidike jossa komeilee länderin nassu, vinkuva apina, nutrolinia, be-balancea ja Mosselle deodoranttipurkin näköinen nuoltava herkkujuttu joka olikin tuon mieleen aivan valtavasti! Niin ja Mossehan sai vielä hienot palkinnotkin näyttelystä, kaksi royal canin ruokasäkkiä, jotka menee kyllä eteenpäin kun meillä ei se royal canin oikein sovi, sekä kaksi pussia joissa kussakin oli pehmolelu, luita, herkkuja ja toisenmoisia herkkuja.

Kun shoppailut oli shoppailtu niin haettiin koirat ja mentiin jonottamaan kuvauspaikalle. Vaikka kello oli jo melkein viisi oli kuvauspaikka aivan täynnä. Ja kun ne naapurikansan rakkaat koiraharrastajat kuvasi aina yhden koiran vuorolla 5 koiraa niin jonottamiseen kului ainakin tunti. No kuvat saatiin lopulta otettua ja viimein kuuden maissa otettiin suunnaksi seinäjoki. Koirat ja etenkin Mosse oli niin väsynyt etten ole koskaan nähnyt. Se istui ja pilkki ja kerran istualtaan kaatui maahankin kun kirjaimellisesti koira nukahti pystyyn.

Kotimatkan koirat sitten nukkuikin melkein yhtäjaksoisesti. Puolilta öin oltiin kotona kun väsyn vuoksi piti pysähtyä melko usein haukkaamaan happea. Kotona Mosse oli niin onnellinen Sakesta ja Naftasta. Nafta sen sijaan oli hieman loukkaantunut kun oltiin oltu reissussa ilman sitä, yhtään ei tarvinnut heiluttaa Mosselle häntää ja muakin tervehdittiin vähän väkinäisesti. Mutta kun päästiin nukkumaan niin Nafta tuttuun tapaansa tunki mun peiton alle, pesi jalat ja kävi nukkumaan. Tänään onkin sitten pojat leikkinyt koko viikonlopun edestä, kyllä niilläkin taisi olla toisiaan ikävä.

Onnea vielä kaikille menestyksekkäästä viikonlopusta ja kiitos seurasta Sandralle ja Hosulille. Kiva oli taas nähdä länderi-porukkaa joka niin kuin aina ennenkin, jaksoi tsempata toinen toistaan!

Joulukauppa

Kyllä täytyy sanoa että marras-joulukuu on mennyt aivan hujauksessa! Kouluhommia on ollut niin paljon että blogikin on jäänyt ihan unholaan. Ja hommia riittää vielä tästä eteenpäinkin, varmasti jouluun saakka.
Vaikka tämä onkin pääasiassa poikien blogi ja olen pitänyt sellaista linjaa että kirjoittelen vain niiden kuulumisista ja toilailuista niin nyt aion tehdä poikkeuksen. Aion nimittäin esitellä teille yhden kouluprojektin joka tuli nyt viimein valmiiksi. Ja koiriinhan se tietenkin liittyy..

Kurssi on valinnaisen mallistosuunnittelukurssin toinen osa. Ensimmäinen osa oli viimevuonna ja silloin suunnittelin letkeän kotiasun joka oli noo.. ihan ok ja sain siinä itselleni kivat yogapantsit mutta ei tuo vaatehomma tunnu ihan omimmalta. Kurssin toisen osan ideana oli suunnitella mallisto jollekkin yritykselle tai itselle ja hiukan testata miten se myy. Koska mulla on meneillään toinenkin yritysyhteistyökurssi, päätin että tähän en ota erillistä toimeksiantajaa. Mietin ja pähkäilin aikani mitä lähtisin tekemään.. meillä kun on näin viimeisellä vuodella hyvinkin vapaat kädet tehdä mitä vain.. No yllätys yllätys mieleen juolahti koirat ja koirien tarvikkeet.

Suunnitelma oli nyt siis tehdä pieni koiratarvikemallisto ja myydä se jossain. Facebookissa sitten osui silmään "Joulukauppa" joka avattiin ylistarossa Kriikun Myllyllä n.viikko-pari sitten. Suunnitelma oli selvä, aikataulu sitäkin tiukempi. "Jouluinen koiratarvikemallisto pieneen suloiseen joulukauppaan". Ei ehkä kuullosta NIIN aikaavievältä kuin mitä se sitten loppujenlopuksi oli.

Suunnittelu vei suuren osan ajasta, tein kymmeniä tunteja kokeiluja, graafista suunnittelua, lisää suunnittelua, laadin aikatauluja, suttasin vanhoja aikatauluja ja tein taas uusia. Silitin kymmeniä metrejä pellavaa, painoin käsin niihin kuviota ja heitin kaikki roskiin. Kun ei tullut juuri sellainen kun olin ajatellut. Ja taas uusia suunnitelmia..Leikkaamista, silittämistä, testiä toisen perään.. Lopulta löytyi se juttu mitä olin halunnut.

Malliston nimenanto oli myös oma prosessinsa. Päässä pyöri monenlaiset nimet mutta yksi oli sellainen mistä en päässyt yli enkä ympäri. Nimi tulee meidän vanhan Vanjo-koiran muistosta. Vanjo oli se koira jonka ansiosta meillä on nyt Nafta ja Mosse. Vanjon kanssa vietin koko lapsuuteni ihan aikuisiän kynnykselle. Vanjo on edelleen niin rakas ja tärkeä vaikka onkin siirtynyt jo sateenkaarisillalle. Ja Vanjon lempinimihän oli Vanttu joten tästä työstä tuli sitten Vanttu design.

Mallistoon kuuluu kahden kokoisia taluttimia, 2*170cm ja 2,5*170cm, pantoja sekä ketjulla että pistolukolla, kumpaakin kaksi kokoa, ketjupannat 2*25-50cm ja 3*30-60cm sekä pistolukolliset 2*26-44cm ja 3*35-57cm.
Kokojen sarjomisessakin oli miettimistä. Halusin että leveyksiä on kaksi, kapea ja leveä. Pienemmän tuli sitten sopia hyvinkin pienelle ja suuremman suurelle. Keskikokoisille koirille jäi valittavaksi haluaako leveämmän vai kapeamman pannan. Meidän pojat saavat leveät, Mosselle ketjupanta ja Naftalle varmaankin pistolukko. Taluttimissahan ei numeroina ole suurtakaan kokoeroa, mutta ratkaisevin eroavaisuus tulee lukossa, 2,5cm leveän taluttimen lukko on liian raskas ja massiivinen pienelle koiralle joten pienemmille syntyi sitten 2cm leveä kevyempilukkoinen hihna. Toki Nafta ja Mosse taitavat saada kapeammat taluttimet vaikkei mitään ihan pikkukoiria olekkaan, mahtuvat paremmin taskuun.

Päätös väreistä lähti punaisesta. Joulukauppaan kun oltiin menossa, piti mukana olla punaista! Ja musta tietenkin, se on perus väri joka sopii kaikille. Mietin kauan ruskean ja beigen välillä, mutta koska en osannut päättää otin mallistoon molemmat. Ja kirsikaksi kakun päälle vielä purppuranvioletti, kun oli niin nätin värinen. Olin suunnitellut kolmea väriä, mutta yhtäkkiä niitä olikin viisi, no ei muuta kun hihat heilumaan.

Joulukauppa on kaikin puolin niin suloinen kuin olla voi. Joka kerta kun käyn siellä, ei voi kun ihailla. Vanhat ihanat hirret ja pönttöuuni ja ulkona pauhaava koski.. ai että. Se on niin jouluinen ja paljon ihania tuotteita monilta kädentaitajilta! Tunnelmaan sopivaksi piti saada myös tuotteiden "myyntiteline". Paikanpäällä olisi ollut valmiiksi pöytiä joille tavaraa olisi voinut laittaa mutta mielestäni pannat ja taluttimet ei pöydällä tule oikeuksiinsa joten keksin mielestäni äärimmäisen hyvän idean! Aikaa ei ollut alkaa värkätä kovin monenmoisia myyntitelineitä joten nappasin vanhoista heinäseipäistä tehdyt tikkaat matkaan, kasan ikeasta ostettuja koukkuja sekä antassulta ostetun rengashenkarin taluttimille. Niistä syntyi oikein sievä ja miljööseensä sopiva teline!

Pantojen ja taluttimien lukot ja renkaat on ostettu pääasiassa antassulta. Sieltä olen saanut kiireessäni erinomaista palvelua ja pikaiset toimitukset. Pohjanauhat ovat nylonia ja ne on ostettu Killinkoskelta nauhalan tehtaanmyymälästä, eli nauhat ovat suomalaisia! Pilkut tuleekin sitten ihan kangaskaupasta.

Ja sitten pitemmittä puheitta kuviin! Niin ja jos joku haluaa tämmöisen ostaa niin kommenttia voi laittaa tai sähköpostia kujanpaa . jenna @ hotmail.com (posta välilyönnit). Niin ja facebookissa voi myös laittaa viestiä. Tuotteita on olemassa vain rajoitettu erä :)

HUOM! KUVAT ON OTETTU SALAMAVALOA KÄYTTÄEN, SAATTAA HIEMAN HAALISTAA VÄREJÄ.

Ei muuta tällä kertaa, mukavaa joulunodotusta <3

T.Jenna

Seinäjoki kv

Mossen ensimmäiset viralliset näyttelyt on nyt näytelty. Reilu viikko sitten oli meidän kotinäyttelyt täällä Seinäjoella. Seinäjoen näyttelystä en kovin paljon tykkää, kun sielä on aina niin pienet kehät ja vähän tilaa liikkua, mutta onhan se aina osallistuttava kun kerrankin ei tarvitse reissata mihinkään.

Lauantaina saatiin vieraita lempäälästä ja nousiaista. Mosse sai vieraakseen äitinsä Piipon sekä siskonsa Vilkun ja Ruskan. Nafta oli enemmän innoissaan koirien mukana tulleista ihmisistä, Jussista, Helenasta ja etenkin Petrasta. Nafta oli ikävöinyt Petraa, ja heti kaukaa tunnisti ja syöksyi syliin pusuttelemaan <3

Pienen tutustumislenkin jälkeen koirat tuli hyvin juttuun keskenään. Ulkona treenattiin vielä  seuraavan päivän koitosta varten etenkin kasvattajaryhmää. Itse en ollut semmoisessa ikinä ollut enkä muista edes seuranneeni miten homma etenee.

Länderiletka, Vilkku, Mosse, Piippo ja Nafta

Mosse ja Vilkku tanssii

Mosse ja Vilkku

Mosse nauttii kun tytöt piirittää

Mosse ja Ruska

Tää on niin Naftan tapaista, kun on leikkikavereita, hän hakee lelun ja leikkii ihan yksin, muut tyytyköön väistämään

Mosse aika polleena

Seuraavana päivänä kello soitti varhain. Kerrankin kehä ajoissa. Mosse oli koko kehän ensimmäinen koira ja meillä oli hyvin tilaa ja aikaa harjoitella kehässä vielä ennen koitosta. Tuomarina Maija Mäkinen. Luin jostain etukäteen että tämä tuomari on melkoisen turkkitarkka ja siihenhän meillä homma kaatui. Mosse käyttäytyi nätisti ja ei saanut pöytäpaniikkia mitä pelkäsin ehkä eniten. Tuomari oli ystävällinen ja käsitteli koiraa nätisti.

"13kk ryhdikäs maskuliininen uros jolla hyvät mittasuhteet, hyvä pää, korvat, kauniit tummat silmät, hyvä purenta, vahva kaula, hyvin kehittynyt tilava rintakehä, voimakkaasti kulm.takaa. Seisoo hieman pihdissä, hyvä luusto, käpälät ja häntä, liikkeessä hyvä ylälinja. Liikkuu pitkällä askeleella hyvin edestä, ahtaasti takaa. Liian silkkinen peitinkarva, turkki saa karkeutua. Temperamenttinen luonne"

Eri sieltä tuli. Arvostelun jälkeen tuomari tuli kertomaan miksi ei antanut SA:ta. Kuulemma takaliikkeistä ei tarvitse kantaa huolta, ne tulee iän myötä, mutta karva oli tänään liian pehmeä. Niinhän se olikin, kun messaria varten on trimmattu ;)

Arvosteluun olin kyllä tosi tyytyväinen ja Mossen käyttäytymiseen koko näyttelyn ajan, myös kehän ulkopuolella. Siellä se tutustui toiseen urokseen, Topiin, mitä en olisi ihan heti uskonut kun tuolla nyt on vähän tuota uros-uhittelua ollut. 

Kasvattajaryhmään päästiin tietysti myös. Piippo ja Piipon kolme pentua oli yhdessä arvosteltavina. Hyvä arvostelu tuli siitäkin ja KP eli kunniapalkinto. Tuomarin sanallinen palautekin oli kyllä mieltä lämmittävää. Hyvää harjoitusta oli tämäkin messaria varten :P

Saa nähdä koska alan jännittää sitä reissua..huhhuh.. no ehkä siitä selvitään. Aiotaan lähteä messariin matkailuautolla Mossen ja Sandran ja Sandran koiran Hosulin kanssa. Sakke ja Nafta jää kotiin. Aiotaan Mossen ja tyttöjen kanssa ottaa reissusta kaikki mahdollinen irti, siellä näytti olevan mielenkiintoisia luentojakin, jos sitä ehtisi niitä kuuntelemaan. Ja rahaa on alettu jo säästää jotta saadaan siellä sitten shoppailla oikeen kunnolla! Kovasti pitäisi tässä vielä muistaa treenailla....