Kesä on mökkeilyn aikaa

Koko vuoden harmitti kun viime kesänä ei ehditty juurikaan mökkeillä. Tänä kesänä on pyritty korjaamaan asiaa ja mökkeilemään viime vuodenkin edestä. Maanantaina taas otetaan nokka kohti ähtäriä ja ollaan sielä sen aikaa kun huvittaa. Tällä kertaa mukaan lähtee myös ystäväpariskunta ja heidän 3kk vauva. Pojat on kivasti jo tottuneet vauvoihin, kun niitä on lähipiiriin siunaantunut.

Provinssiviikonloppuna oltiin viimeksi mökillä ja pojat oli taas riemuissaan. Nafta saunoi hullun lailla ja Mosse räpiköi vedessä, nimenomaan räpiköi. Poika on surkea uimari vaikka intoa riittää vähän muillekkin. Niin kauan Mosse ui aivan omalla tyylillään kunnes keppi tai pallo on suussa, siinä kohtaa uinti muuttuu ihan normaaliksi. Nyt päätettiin kokeilla lelua joka näkyy vedessä vähän paremmin, kuulemma se voisi hieman auttaa. Pelastusliivejäkin ollaan kokeiltu mutta ei huomattu mitään vaikutusta. No, pääasia että koira pysyy pinnalla ja nauttii hommasta.

Kesän inhokit on tietysti mökillä aina läsnä, hyttyset, punkit ja käärmeet. Käärmeitä on onneksi vähän tai pysyvät hyvin piilossa. Viime reissulla nähtiin kyy ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen, muistetaanpas taas seuraavalla kerralla tömistellä kunnolla. Onneksi tämä kyyn kohtaaminen päättyi ihan onnellisesti kaikkien osapuolten näkökulmasta, koirat oli sisällä ja kyykin sai pitää henkensä kun älysi hypätä veteen ja uida pois. Punkkeja ollaan nähty muutaman kerran, viime tai edelliskesänä oli molemmissa koirissa kiinni muutamat, kun karkotteen vaikutus oli syksyllä jo loppunut. Juhannuksesta irrottelin Nemosta muutaman punkin, mutta meidän pojat on säästyneet bayvanticin ansiosta. Hyttysiä sitten riittää ja niitä ei tunnu saavan pois tiehensä millään. Hyttyssavut, offit ja muut vehkeet on kokeiltu, kyllähän ne vähän auttaa mutta silti on aina jalat paukuroilla. Tuo bayvantic pitäisi ilmeisesti pitää sääsketkin koirista loitolla, mutta kyllä niitä viime reissulla ainakin söi. Ehkä sitä voisi koittaa laittaa turkkiin jotain, mutta toisaalta ei taida paljon auttaa kun koirat on järvessä kokoajan.

Yksi inhottava juttu meidän mökillä on viime vuosina vähän lisääntynyt.. nimittäin sinilevä. Vielä ei ole näkynyt mutta luultavasti loppukesästä taas ilmestyy. Toisaalta nyt on ollut niin kylmä kesä että toivottavasti edes vähän vähemmällä päästäisiin. En tiedä sitten onko noita sinilevälaatuja erilaisia, mutta joka vuosi ollaan kyllä ihan järvivedellä itsemme pesseet ja siinä uineet eikä kellekkään ole mitään tullut. Ja muutaman kerran on koirat ehtineet vettä juoda ennen kuin ollaan ehditty kieltää, ainakin muutaman kielellisen. Onneksi ei ole tullut mitään ja toivotaan ettei jatkossakaan tule. Olen koittanut pitkin kesää opettaa koirille että järvestä ei juotaisi ollenkaan vaan ainoastaan vesikiposta, mutta ilmeisesti järvivesi maistuu paljon paremmalle. Sinilevän aikaan sitten ei auta muu kuin vahtia koiria silmät kovana.

Näistä ikävämmistä puolista huolimatta mökkeily on valtavan ihanaa ja rentouttavaa, sellaista oikeaa lomailua kun taluttimet ja pannat saa jättää autoon ja koirat saa juoksennella saaressa aivan villeinä ja vapaina. Kelloon ei katsota, saunotaan, syödään ja kalastetaan. Ollaan vaan.

Mossen kuulumisia

Eilen aamulla lähdettiin Mossen kanssa kokkolaan jäsenkorjaaja Anu Virkkalan käsittelyyn. Matka sujui kokkolaan saakka hyvin Mossen nukkuessa takakontissa ja mun mussuttaessa matkakarkkia mutta kuinkas kävikään kun kokkolaan päästiin. Tiellä oli katukivetyksen palanen jota en ehtinyt väistää ja hups vaan meni rengas puhki. Onneksi oltiin niin lähellä prismaa että sain auton pysäytettyä parkkipaikalle. Tietenkin oli puhelimen akkukin tyhjä, ehdin juuri ja juuri soittaa numerotiedustelun kautta Tanjalle, joka oli tulossa Lumon kanssa myös Anulle. Tanja sitten nappasin mut ja Mossen kyytiin ja pökötti jäi rengasrikkoisena kököttämään prisman pihaan.

hupsistakeikkaa..

Mossella oli tuossa alkuvuodesta sellainen mörinävaihe, murras Naftalle aivan tuon tuosta. Kaikki alkoi yhdestä kakunpalasta Saken mumman luona, joka annettiin Mosselle mutta koska se ei sitä syönyt niin annoin sen Naftalle, siinä vaiheessa Mosse olisikin halunnut sen saamarin kakun ja tappeluksi meni. Alkuun ajattelin vain että kylläpä nyt poika verisesti loukkaantui jutusta mutta kun loppua käytökselle ei meinannut näkyä, niin ajattelin että syy voi ehkä ollakkin joku muu kuin se kakku. Murinat tuli ja meni, välillä oltiin niin parasta kaveria ja sitten taas yhtäkkiä Nafta ei olisi saanut päälle katsoa. Muutaman tappelunkin pojat otti ja aina ne päättyi niin että Nafta pysyi tiukkana ja katsoi Mossea nenänvarttaan pitkin ja Mosse mielisteli ja hyvi sekä Naftaa että mua ja Sakkea. Mitään selvää kaavaa en näille murinoille keksinyt, monia yksittäisiä epäilyjä kuitenkin oli. Jossain vaiheessa olin sitten ihan varma että Mossella on joku paikka kipeä ja murisee siksi. Olihan meillä ollut vähän liian tiuhaa agilitytreenejä kun ohjattujen päälle käytiin pari kertaa viikossa hallilla ja sitten oli ne epiksetkin. Hierojalle mentiin siis ensin.
Mosse oli jumissa, lantion alue oli hyvin jumissa ja nikamia oli miten sattuu, selkäranka oli voimakkaasti kaarella ja koko selkä oli hyvin jäykkä ja joustamaton. No jälkikäteen ajateltuna kyllähän Mosse kävelikin vähän kuin vanha vaari mutta eipä sitä muutosta niin huomaa kun tapahtuu pikkuhiljaa. Hierojan jälkeen murinat vähän väheni muttei loppunut kokonaan. Välillä ajattelin että homma johtuu hormoneista ja välillä oltiin niin epäonnistuttu koko koiran kanssa ja sitten taas ajateltiin että koira on kipeä. Hieroja suositteli osteopaattia, mutta aikoja ei niin vain saatukkaan, joten päätettiin kuvauttaa selkä. Ja samalla lonkat ja kyynärät. Selässä ei ollut merkkejä LTVstä eikä muustakaan viasta. Ainut poikkeama oli rintarangan 8.nikamassa näkyvä lovi, hyvin selvästi havaittavissa. Lääkäri ei osannut sanoa olisiko kyseessä "valuvirhe" vai onko voinut aiheutua jostain törmäyksestä tai muusta. Lovi kuitenkin oli sellaisessa paikassa ettei pitäisi haitata elämää millään tavalla. Toinen huomio oli Mossen lantio. Se on vino. Siitäkään ei tullut muuta tuomiota kuin että se nyt vaan on vino. Kun kuvassa selkäranka on suora, on lantio vino ja kun lantio on suora on selkä vinossa. Lonkista ja kyynäristä ei eläinlääkäri antanut mitään arviota, sanoi että tulee sitten kennelliitosta kun tulee. Ja niin tuli A/A ja 0/0.

Tässä kuvassa näkyy myös tuo lantion vinous

Kuvauksen jälkeen Mossen murinat jatkui entiseen malliinsa, pikkuhiljaa alettiin kartoittaa tilanteita joissa murina oli todennäköistä. Yllätyksiä tuli silti edelleen. Nafta suhtautui alusta saakka näihin sanomisiin heittämällä vitsiksi koko Mossen, paria poikkeusta lukuunottamatta. Kun Mosse murisi alkoi Nafta tehdä kuperkeikkaa, hakea lelua, huruttaa, kaivaa sänkyä tai sitten se kaivautui peiton alle ja hörskötti sielä omiaan. Näille Naftan höpöhommille saatiin kyllä nauraa ja mietittiin ettei tuokaan nyt aivan täysjärkinen voi olla.

Hiljakseen murinat vähän väheni joskaan ei loppunut kuitenkaan kokonaan eikä Mosse ollut vieläkään oma itsensä. Tykkäsi olla vähän normaalia enemmän omissa oloissaan eikä heiluhäntä heilunut niin paljon kuin tavallisesti. Aina kun Mossen nosti esim. syliin se alkoi huolestuneena katsoa ympärilleen että missäs se Nafta ja eikai tässä nyt käy kuinkaan, jos Naftaa ei näkynyt Mosse rentoutui (jep, mosse on oikea sylivauva) ja jos Nafta oli lähistöllä alkoi murina. Välillä toki pojat aina leikki ja paini eikä missään ollut mitään kummaa mutta sitten taas yhtäkkiä joku laukaisi hirveän tarpeen mulkoilla Naftaa ja kyräillä omissa oloissaan. Mossen koko elekieli oli aivan toista kun normaalisti.

Tässä Mossen normaali olemus

Pari-kolme viikkoa sitten Sakke ja pojat jäi viikoksi päikseen kun meikäläinen kävi vähän espanjan aurinkoa moikkaamassa. Ennen lähtöä tilanne oli paaaaljoooon parempi kuin pari kk aiemmin. Kuitenkin tuli varmaan jokaisessa puhelussa kotiin päin kysyttyä onko Mosse murissut, ja oli se muutamana päivänä vähän murissut. Perjantaina 22.päivä kun tulin kotiin oli pojat tietenkin aivan innoissaan ja onnellisia, illalla kuitenkin jostain Mosse murisi. Lauantaina 23.päivä koko koira oli aivan kuin eri koira, tai siis se sama koira joka se oli ennen tätä murmatusvaihetta. Siitä päivästä lähtien ei ole murinan murinaa kuulunut ja poika on ollut ihana iloinen itsensä. Ei haittaa vaikka Nafta yli kävelisi, hyppäisi vahingossa päälle, ei haittaa enää mikään. Mosse tulee nyt syliin eikä välitä vaikka Nafta olisi vieressä, yrittää vaan pussata sitä ja mua yhtäaikaa. En vaan käsitä miten tuo käytös muuttui yhdessä yössä noin radikaalisti tai miten se edes alkoi. Pari kuukautta se kesti ja toivon että hommasta on nyt lopullisesti päästy. Aivan kuin Mossen aivoissa olisi ollut joku lukko joka nyt sitten aukesi, ei voi käsittää. Mutta tyytyväinen olen että tilanne on nyt tämä, hurrrjan tyytyväinen.

Noniin ja sitten takaisin siihen jäsenkorjaajaan! Eli siis kun koitettiin saada Mosselle aikaa osteopaatille, tuloksetta, saatiin Tanjan kautta hyvä tilaisuus päästä heidän mukaan jäsenkorjaajalle. Jäsenkorjaus oli mulle ennestään vieras juttu, en siis oikein tiennyt mitä se tekee. Googlettelin asiaa ja paljon löytyi positiivisia juttuja. Ajattelin että tuskin siitä haittaa ainakaan olisi joten tartuttiin tilaisuuteen. Mosse ei nyt ihan varsinaisesti käsittelystä nauttinut mutta ilmeestä huomasi että aina kun joku kohta oltiin saatu kuntoon, tuli Mosselle mukavampi olo. Kaikenlaista erikoisuutta sieltä Mossen kropasta löytyi, epäkkäät oli jotenkin syvällä piilossa, lantioalueella oli paljon jänteitä ja jotain väärissä kohdissa ja selkä- ja reisilihaksetkin oli jossain vähän piilossa. Täytyy myöntää että vaikka olinkin lukenut jäsenkorjauksesta pelkkää hyvää, olin vähän skeptinen, olin vielä paikanpäälläkin mutta uskottava se oli että käsittelyllä oli hyvä vaikutus sillä ensinnäkin Mossen ryhti muuttui täysin, sen pää nousi jotenkin korkeammalle jo käsittelyn alkuvaiheessa eli niskassa oli jotain mikä saatiin auki ja näin ollen näytti että kaula olisi pidentynyt. Toisekseen istuma-asento muuttui, ennen Mosse istui niin että varmaat sojotti sisäänpäin ja kintereet ikäänkuin ulospäin, jo alkoi poika istua jalat suorina. Loppua kohti Mosse alkoi vähän itse auttaa käsittelyssä ja painoi vastaan ja liikahteli niin että Anu sanoi sen osallistuvan talkoisiin. Lopuksi sitten kun koko käsittely oli ohi ja Mosse nousi ylös ja käveleskeli edestakaisin en ollut uskoa silmiäni. Mosse, jolla on aina ollut kaareva selkä, välillä hyvinkin kaareva ja kun on ollut jumissa niin tosi tosi kaareva, oli nyt lähes täysin suoraselkäinen!!! Suoraan sanottuna silmät meinasi tippua lattialle. En olisi ikinä ikinä kuuna päivänä uskonut että voisi noin hyvin auttaa! Niin joo ja Anu vielä meinasi että lantiokin olisi nyt saattanut vähän suoristua!

Näiiin pitkäksi venyi koko poika

Käsittelyn jälkeen käytiin vielä pikku kävelyllä ja kun Mosse ravasi ripeästi niin sen takajalkojen hieman ahtaat liikkeet oli nekin paljon paremmat, eli kun Mossen takajalat on olleet hiukan pihdissä, niin nyt oli lähes suorat. Aivan uskomatonta. No sitten muistinkin sen auton ja renkaan ja ilo ja onni hyvästä käsittelystä vaihtui pohdintaan siitä että milläs sitä kotiin mennään. Tanjan kyydissä päästiin takaisin prismalle, käytiin siellä syömässä ja haettiin mulle autokännykkälaturi jotta sain soitettua Sakelle. Autosta löytyi vararengas ja pienen pieni tunkki mutta ei ristikkoavainta tai muuta millä renkaan olisi saanut vaihdettua enkä kyllä ole varma olisiko siitäkään mitään tullut. Lähellä oli sitten onneksi Wetterin autoliike johon Tanja mua kuskasi. Sieltä löytyi huolo-ovi johon minä vesisateessa kastuneena lompsin anelemaan apuja. Kiitos Wetterin, apu saatiin prismalle ja rengas tuli vaihdettua. Ajettiin vielä korjaamolle jossa vararengas vaihdettiin taakse ja Mosse sai ihailuja ja rapsutuksia huoltomiehiltä. Kyllä Mossella oli jännää kun sai ensimmäistä kertaa olla etupenkillä ja nosturilla ja ympärillä kaikkea hälinää, mutta poikahan oli vain innoissaan ja imarreltu saamastaan huomiosta. Minä sen sijaan naureskelin itsekseni ja mietin että miten tässä taas näin kävi. No pääasia että päästiin kotiin, vaikka koko matka köröteltiinkin hissukseen. Tänään aamulla sitten haettiin autoon uusi rengas ja arvatkaas kuka sen vaihtoi, no minä! Sakke pisti mut opettelemaan homman, jotta jos näin vielä sattuisi toisen kerran käymään niin ei mene sormi enää suuhun..

Mosse ei oikein alkuun ymmärtänyt miten etupenkillä matkustetaan, mutta pakko oli kun peräloosteri oli laitettu mullin mallin

Lopulta löytyi asento ja uni maistui

Supermöllit Nafta ja Mosse

Eilen oli sekä mun että koirien ihan ensimmäiset aksastartit Lagun epiksissä. Olin ilmoittanut molemmille pojille vain yhdet startit supermölleihin, mikä tietysti harmitti kun vauhtiin päästyä olisi huvittanut tehdä vielä toiset radat. Lagulla on nykyään ennakkoilmottautuminen eikä lisästartteja voi ostaa enää paikanpäällä. Ajattelin etukäteen että mennään vain kokeilemaan miten pojat suhtautuu jos mua jännittää ja mitä ne tuumaa kun ympärillä on paljon häiriötä. Tämän lisäksi oli hyvä päästä kokeilemaan täyspitkää kenttääkin, sillä meillä on treeneissä käytössä aina vain puoliska niin en ollut ollenkaan varma pysynkö perässä ja miten paljon oon myöhässä joka esteeltä.

En tiedä miksi ihmisen pitää olla niin hölmö että jännittää tuollaista hommaa. Mua jännitti ihan hirveesti :D Jännitin ehkä eniten sitä että unohdan radan, en pysy perässä ja että jännitän niin paljon että kaikki menee mönkään. Katsoin edellisen illan youtubesta supermölliratoja ja helpoiltahan ne näytti. Silti jännitti! Onneksi jännitys kuitenkin helpotti kun päästiin radalle. Mosse oli ihan ensimmäisenä vuorossa ja sen kanssa tulikin vähän sählättyä. Vaikkei enää niin kamalasti jännittänyt niin ei mulla ihan selkeästi ajatus kulkenut. Mossekin oli ollut edellisestä illasta saakka ihan kiukkuinen kun vaistosi mun jännityksen ja joka puolella on juoksuisia narttuja ja lihakset taitaa olla vähän jumissa ja väsyttääkin kun on ollut aksaa nyt ihan joka välissä. Nafta puolestaan osaa suhtautua hyvin mun jännitykseen ja näyttelyissäkin esiintyi aina sitä paremmin mitä enemmän mua jännittää. Aksassa näköjään myös. No Mossen kiukku loppui kun se näki autosta mihin tullaan ja viimeistään kun päästiin halliin. Ja ihan viimeistään kun sai nukkua rauhassa kisojen jälkeen 15h yöunet!

Noniin takaisin epiksiin! Onneksi Sakke otti videolle molempien poikien radat niin on sitten kiva häpeissään katsoa omaa sähläämistä. En tiedä miksi mulla oli tarve varmistella Mossea enkä uskaltanut irrottaa sitä, voi olla että teen treeneissäkin niin :D Takaaleikkaukset ei myöskään oikein sujunut ja myöhästelin monessa kohtaa. Rata oli ihan mukava ja helppo ja mä muistin sen!! Naftan kanssa sen sijaan sujui paremmin. Voi olla että vaikuttin kun mua ei jännittänyt enää ollenkaan ja rata oli mulle jo tutumpi. Nafta kuunteli tosi hyvin ja takaaleikkaukset onnistui sen kanssa vaikkei niitä olla juuri treenattu. Naftahan on siis harrastanut vasta 2,5kk!!! Se on kehittynyt älytöntä vauhtia ja alkaa olla jo tosi taitava.

Radan ihanneaika oli 50s. Mossen aika oli 37,48 ja Naftalla tasan 37. Mosselle virheitä 15 ja Naftalle 10. Sijoitukset oli näin ollen Nafta 4. ja Mosse 5. Olin tosi tyytyväinen hutiloinnista huolimatta, meillä oli kivaa ja jäi kova into päästä seuraaviin epiksiin! Ja treeneihin!

Vähän ehkä naurattaa katsoa noita videoita kun tuntuu niin typerältä nuo virheet mutta laitetaan ne nyt tänne muidenkin iloksi :D Ensimmäisessä videossa Mosse ja toisessa Nafta

Talviliikuntaa

Välillä sitä väsähtää perinteisiin remmilenkkeihin ja kaipaa jotain vaihtelua. Meillä on tässä kyllä metsää lähellä jossa pojat voi päästää vapaana kirmaamaan, mutta sitä samaa tallustamista se on itselle. Sakke pyöräilee jonkin verran poikien kanssa näin talvellakin mutta mä en tohdi ainakaan ennen kun saan sen pyöräilykypärän hankittua. Syksyllä oli ihana lenkkeillä potkupyörällä. Pojat sai vetää ja juosta ja minä viiletin tukka hulmuten perässä. Kyllä sillä on muutaman kerran talvellakin menty mutta onhan se sata kertaa raskaampaa kun maassa on lunta.

Viimeviikolla sain vihdoin hankittua itselleni sukset, sauvat ja monot! Monot löytyi kirpparilta, sukset oli jonkun sukulaisen vanhat ja sauvat ostin prismasta. Seinäjoella on kaksi koiralatua joista toista ollaan nyt hiihdetty muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla olin aivan superinnoissani, suksi luisti tosi hyvin, sää oli hyvä ja pojat maailman onnellisimpia. Eilen käytiin toisen kerran ja kova vastatuuli vähän latisti, poikia ei huvittanut, mulla oli huono pipo ja korvat jäätyi ja lisäksi luistelubaana oli ihan jäinen ja huono. Sisulla mentiin 6km.

Naftalle ja Mosselle ei tarvinnut yhtään selitellä mikä on homman nimi vaikkei Mosse ole hiihtänyt ikinä ja Naftakin vain yhden ainoan kerran. Ne on vetänyt perässään jos jonkinmoista härpäkettä, pyörää, potkupyörää, rattikelkkaa ymym. joten jutun juju oli selvä.

Kunnon vetovaljaat pitäisi hankkia. Nyt mentiin perinteisillä pehmustetuilla y-valjailla. Naftalla olis kaapin kätköissä husky-valjaat, mutta luulen ettei ne enää sille mahdu. Mosselle voisin testata niitä ja tehdä Naftalle uudet. Välillä kyllä ärsyttää että osaa ommella. En voi enää ostaa mitään kaupasta miettimättä että tämänkin voisi kyllä tehdä helposti itse. Tykkään tehdä mutta kun siitä tulee pakkomielle niin hommat alkaa kasaantua. Nytkin pitäisi ommella valjaiden lisäksi hiihtopipo, sauvoihin paremmat käsilenkit jnejne plus tuo ripakopallinen keskeneräisiä projekteja.. Ja kun nykyään kankaatkin maksaa niin paljon että harvemmin sitä edes mitään säästää jos ei ole hamstrannut juuri sattumalta sopivia kankaita alesta tai kirpparilta kaappiin.

Tavoitteena olis nyt käydä aluun ainakin 1-2 kertaa viikossa hiihtämässä. Ja lopputalvesta ehkä se 3 kertaa/viikko. Mutta, summa summarun, hiihtäminen on kivaa ja koirahiihto superkivaa!

Ensimmäiset kuulumiset vuodelle 2015

Heippa vaan!

Joulu tuli joulu meni. Kinkkukiloista ei olla ihan vielä päästy eroon mutta tänään starttaa taas ohjatut aksatreenit niin asia pitäisi olla hoidossa ainakin mun ja Mossen osalta! Mossen kilot kyllä karisisi varmaan aikalailla kun pojan trimmaisi, on meinaan sellainen talviturkki klopilla ettei ole ennen nähty! Mutta antaa nyt kasvaa, trimmataan sitten vaasan näyttelyyn. Joskus aion kokeilla kuinka pitkäksi Mossen karva kasvaisi jos ei ollenkaan trimmaisi. Maahan asti veikkaan..

Mossen aksa siis jatkuu JEE! Näin jo viimeyönä unta että oltiin treenaamassa, toki unessa esteinä oli liukumäkiä ja karuselleja! Tämän vuoden puolella olis tarkoitus koittaa kisata, ainakin epiksissä. Kun vaan saatais ne kontaktit vähän varmemmiksi...

Naftan kanssa koitan käydä aksaamassa myös jonkin verran.. ja olishan tuossa pihassa nuo kepitkin mitkä voisi sille opettaa tai kontaktia.. Nyt ollaan kyllä laiskoteltu koko joulu ja koko joulukuu niin että tuntuu vaikealta palata ruotuun.. Ensviikolla tarttis meikäläisen alottaa opinnäytetyö, no eikö tämä tästä.. Naftalle ajattelin katsastaa jotain toko, rallytoko tai naksutin-kurssia. Kunhan lumet sulaa niin aiotaan käydä maastojuoksutreeneissä mutta eipäs mennä nyt asioiden edelle. Nafta on niin superviisas koira että sen aivot menee ihan hukkaan ellei sen kanssa tee jotain missä se saa käyttää päätänsä ja niin se vaan on että monesti ei tule tehtyä ellei ole joku kurssi jossa joku antaa ne kotiläksyt ja käskee opettaa tiettyjä juttuja.

kuka heittäis nakkelle keppiä?

Mosselle opetin joululomalla hajutunnistusta. Yllättävän hyvin poika pärjäsi. Oppi haistamaan kolmea eri purkkia ja sen purkin kohdalla, jossa oli oreganoa, merkkasi hajun menemällä makaamaan purkin viereen. Naftallekkin koitin opettaa mutta se on niin kova poika tarjoamaan näitä koskemisiaan. Siinä kohtaa kun se oli viidennen kerran tassulla kipannut oreganot pitkin lattiaa, tarjonnut kestoa, kestoa lisää kestoa, seissyt nenä kiinni missä tahansa purkissa ikuisuuden ja taas tarjonnut tassukosketusta, nenäkosketusta, tassukosketusta, molempien tassujen kosketusta ja taas nenäkosketusta, luovutin. Nafta sai sitten oppia niinkin hyödyllisen taidon kun kellon soittaminen. Ostin sille sellaisen kellon joka on hotellien aulassa, mistä saa henkilökuntaa paikalle. Nafta osaa nyt soittaa kelloa. Ajattelin laittaa kellon takaovelle jotta Nafta voi kelloa soittamalla pyytää ulos! Saamattomuuttani kello on edelleen kaapissa.. Naftalle opetin myös valojen sammuttamisen.. Seinään tuli heinot naarmut kynsistä!

2kk sitten Mossella ei ollut vielä talviturkkia...

Nyt on!

Joululomalla molemmat pojat on päässeet tutustumaan tärkeään ja erityiseen henkilöön, mun ja Saken tulevaan kummipoikaan! Nafta tapasi pienokaisen kun tämä oli 10päivää vanha ja Mosse 3viikon ikäisenä. Kumpikaan pojista ei ole juuri ollut lasten saati pienten vauvojen kanssa tekemisissä. Molemmilta sujui treffit niin ihanasti että! Nafta oli niin hellä ja ihan luontainen vauvanhoitaja! Mossea ei niin kovin paljon kiinnostunut mutta näytti kyllä vauvalle leveimmän hammashymynsä ja osasi olla Mosseksi tosi varovainen!

Nyt sitten eletään 2015 vuotta.. huhhuh.. ei viitsi edes sanoa miten tää aika juoksee..
No mutta, paljon kivaa ja paljon jännää olis kai tälle vuodelle luvassa! Ne Mossen aksastartit tai startti! Päätin myös leipoa Mossesta tämän vuoden aikana sen valion! Yhtä sertiä huutaa. Naftaa olis tarkoitus saada vähän laihdutettua(again) joten se tietää Naftalle paljon liikuntaa! Pojille on tiedossa myös lisää tutustumista vauvaan. Mun olis tarkotus valmistua ja on tässä jotain suunnitelmia sinne valmistumisen jälkeiseen elämäänkin, mutta niistä lisää sitten kun ovat ajankohtaisia!

Eli eipäs muuta kun tuulta päin ja antoisaa vuotta 2015 kaikille!

Seinäjoki Kr

Viikonloppuna oltiin Mossen kanssa näyttelyssä pitkästä aikaa. Ihanaa oli kun ei tarvinnut lähteä kauas vaan näyttely oli täällä kotopuolessa. Tuomarina oli hollantilainen Jos Dekker. Mukava tuomari kaikinpuolin. Jutteli koiralle ja oli iloinen ja rento.
Mosse seisoi hyvin ja antoi tutkia hienosti. Liikkuminen ei sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, matossa oli Mosselle niin paljon hajuja että poika olisi mielummin jäänyt tutkimaan niitä. Myös se oli hieman ongelmallista että koko lattia ei ollut yhtä suurta mattoa vaan lattiaan oli teipattu käytävämattoja. Mosse onnistui sitten monta kertaa astumaan ohi matosta ja luistelemaan liukkaalla lattialla. Tuomari oli ehdottomasti "kurkuttamista" vastaan eli koiran piti kulkea täysin löysällä taluttimella. Normaalisti Mosse kulkeekin, vaan nyt sitä oli pakko vähän kiskoa hajuilta mukaan ja siitä tuomari huomautti heti. No onneksi toinen rinki sujui ihan löysällä narulla.

Mulla ei taaskaan ollut mitään odotuksia, sillä olin googletellut tuomaria etukäteen ja kaikkien mielipide oli se että tuomari tykkää pienikokoisista ja Mossehan ei mikään ihan pieni poika ole. Karva kuitenkin oli nyt pitkästä aikaa melko optimi joten avoimin mielin ekaa kertaa avoimeen luokkaan.

Tuomari tykkäsi Mossesta kovasti. Luonnetta kehui sataan kertaan. Mosse kyllä näyttikin parhaat puolensa kun oikeen heilutti häntää kun tuomari kopeloi. Ja arvostelu tulee tässä:

"Big boy. Nice prop. in head & body. Well chiselled head. Nice ear carriage. Lovely eye. Strong bite. Good front. Very nice body & topline. Lovely expression. Can move ok, could be firmer in front. Good hard coat condition. Lovely temperament."

Tällä arvostelulla irtosi ERI, SA, Sert & ROP! Ja ei muuta kun kohti ryhmäkehää!

Ryhmäkehässä tuomarina oli samainen Jos Dekker. Mietin ensin jäädäänkö ryhmiin vai ei, mutta koska kotimatka oli lyhyt niin päätin että mennään edes harjoituksen kannalta. Mainetta ja kunniaa ei saatu mutta hyvä mieli jäi. Esiarvostelussa tuomari ei tutkinut enää Mossea mutta kävi erikseen kiittelemässä Mossen hyvää käytöstä ja kertoi tulleensa hyvin onnelliseksi Mossen hyvästä luonteesta!

Mosse sai palkinnoksi lahjakortteja, koska ajattelin että niillä saadaan koiralle jotain pokaaleja mukavampaa ja muistoksi jäisi kuitenkin ruusukkeet. Mosse sai valita findogsilta itselleen lelun ja herkut. Kolmannella lahjakortilla ostettiin karva-alusta sängyn alle. Mosse tykkää nukkua nykyään sängyn alla ja kyynärät on taas alkaneet kulua kovasta lattiasta.

Yhtä sertiä vielä kaivataan. Mihinkään näyttelyyn ei olla tällä hetkellä ilmottu eikä tämän vuoden puolella olla menossakaan. Alkuvuodesta jatketaan taas näyttelytouhuja!

Irtokoira ja korvatulehdus

Noin kuukausi sitten sain tai oikeastaan jouduin näkemään miten hienosti kahdenkin koiran lauma toimii. Olin poikien kanssa metsässä, kun vastaan tuli irrallaan oleva koira. Nafta ja Mosse oli myös irti ja juoksentelivat aika kaukana. Koiran omistajaa ei näkynyt. Kun koirat huomasivat toisensa seurasi muutaman sekunnin jämähtäminen. Näytti siltä ettei koirat oikein tienneet miten pitäisi reagoida. Huusin Naftaa ja Mossea luokseni ja hienosti pojat tottelivat ja lähtivät tulemaan. Jostain pusikosta ilmaantui myös tämän vieraan koiran omistaja joka huusi myös omaa koiraansa. Valitettavasti se ei totellutkaan omistajaansa vaan lähti rähisten Mossen perään. Olin jo saanut Naftan viereeni. Mosse ampaisi häntä koipien välissä karkuun. Yritin huutaa Mossea luokseni mutta ei se paniikiltaan varmaan edes kuullut. Mosse meni niin paniikkiin että alkoi kiljua. Sen olisi kannattanut juosta koska Mosse olisi ollut kyllä paljon nopeampi. Mosse-parka ei kai tiennyt miten pitäisi toimia joten se jämähti paikoilleen ja toinen koira pääsi sen kimppuun. Samalla sekunnin sadasosalla kun Mossesta pääsi ensimmäinen äännähdys syöksyi Nafta hätiin! Se meni auttamaan veljeään ja hyökkäsi tämän terrierin kimppuun. Tällä välin sain itse juostua paikalle ja vedettyä Mossen turvaan. Terrierin omistaja juoksi myös kauhuissaan paikalle mutta koska tämä oli niin kaukana, meni siinä aikansa. Mietin jo mielessäni että nytkö se sitten tapahtuu, Nafta ei ollut koskaan purrut ketään vaikka se olikin saanut elämänsä aikana jo neljän koiran hampaista. Lopulta sain vedettyä Naftan valjaista pois ja terrierin pannasta toisella kädellä.

Se on hassua miten aina varoitellaan ettei tappelevien koirien väliin saa laittaa käsiä. Tottakai tiedän että siinä voi itse saada hampaan jäljet käteensä mutta mitäs sitten? Paljon mielummin otan ne itse kuin annan koirani ne ottaa. Okei nyt ei kyse ollut kuin kahdesta alle 20kg koirasta että asia voi olla eri jos pitää erottaa vaikka pari sakemannia. Silloin kun Naftaa puri staffi, sain itsekkin haavoja. Ja voi mikä helpotus se oli kun tajusin että se veri mikä Naftan turkkiin sotkeentui olikin mun sormista eikä Naftasta! Ja kyllä siinä sellainen adrenaliini virtasi ettei sattunut, ei yhtään. Onhan siinä tietenkin riski että jonkun taudin voisi saada, mutta tulipahan taas mietittyä että on varmasti jäykkäkouristusrokotus voimassa. Kyllä täytyy sanoa että yksin on vaikea erottaa kahta koiraa menemättä konkreettisesti siihen väliin.

Noniin takaisin tarinaan (siis tositarinaan). Vihdoin oli koirat irti toisistaan ja terrierin omistaja paikalla. Onneksi tämä henkilö oli asiallinen ja pahoitteli tilannetta yhtälailla kun minäkin. Mosse tärisi mun jaloissa ja Nafta oli jo niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tarkastettiin koirat ja uskomatonta mutta Nafta ei ollut purrut. Se vain rähisi ja puolusti minkä ehti. Naftan turkki sen sijaan oli melko kuolainen mutta haavoja ei löytynyt. Vielä..

Kai sitä oli itsekkin siinä vielä niin järkyttynyt ettei kyennyt tutkimaan koiraa kunnolla. Kun päästiin kotiin niin huomasin että Naftan kyljessä on reikä joka vuotaa verta. Kello oli jo yli kymmenen illalla joten päätettiin että putsataan haava ja aamulla soitetaan eläinlääkäriin. Aamulla Sakke lähti käymään Naftan kanssa lekurissa kun minä menin töihin. Haava oli putsattu ja vuoti edelleen kudosnestettä ja verta. Kudos oli revennyt aika pahasti. Nafta sai kipulääkettä ja antibioottikuurin ja kaljun läiskän alueen ympärille. Haavaa ei tikattu eikä sitä saanut peittää. Sitä piti puristella ja koittaa mahdollisimman hyvin saada nesteet pihalle. Haavan ei myöskään saanut antaa umpeutua. Muutaman päivän se oli kipeän oloinen, viikon verran vuoti jonka jälkeen pikkuhiljaa turvotus laski ja haava umpeutui. Nyt kyljessä ei näy muuta kun kaljun päälle kasvanut sänki sekä vaaleanpunainen arpi joka siihen varmaan jää ikiajoiksi.

Onneksi haava lähti nopeasti paranemaan

Pieni vaaleanpunainen kauneuspilkku jäljellä

Inhottava juttu näissä tilanteissa on aina se koiran henkinen puoli. Miten koira on tilanteen kokenut ja jääkö sille traumoja. Melko varmaksi uskalsin heti ajatella, ettei Naftan pääkoppa tuosta hetkahda, se raukka kun on kokenut näitä jo niin monta. Mutta Mosse, se kun on muutenkin sellainen herkkis. Kun Naftan terveys oli saatu kuntoon heräsi huoli tuosta pienemmästä. Kaikeksi yllätykseksi poika toipuikin nopeasti. Muutaman kerran se heitti lenkillä maahan makaamaan kun tuli koira vastaan ja pari kertaa laski päänsä vartalon tasalle ja alkoi vaania vastaantulevia. Melkoiset keskustelut kävin itseni kanssa siitä miten niihin nyt reagoisin. Päätin etten reagoi mitenkään. Kannustan ja kehun kun Mosse kävelee nätisti, muuten en piittaa vaikka kuu tippuisi taivaalta. Se oli oikea ratkaisu sillä tosiaan parissa päivässä Mosse oli ihan normaali. Toki Naftaa se jumaloi entistä enemmän, omaa sankariaan!

"Minä suojelen sinua kaikelta.."

Ja mitenkäs tämä kaikki nyt liittyy korvatulehdukseen?? Tuosta alkaen Naftan korvat on oireilleet enemmän tai vähemmän kokoajan. Välillä korvat on olleet ihan terveen näköiset, välillä punottaa ja kutiaa. Eilen aamusta kävin sen kanssa lääkärissä jossa todettiin ulkokorvan "pahahko" hiivatulehdus. Johtunee kuulemma luultavammin tuosta antibiootista jonka poika joutui syömään. Saatiin korvatipat ja taas kipulääkettä sekä korvanputsausaine. Seinäjoen Animagi Kapernaumi on kyllä ihana paikka vaikka ollaan sielä nyt taas vähän turhan tiuhaa tahtia jouduttu käymään. Eilen soitin ja kun aikoja ei ollut, ei meitä suinkaan käännytetty pois vaan saatiin mennä odottamaan sopivaa väliä jossa lääkäri ehtisi kurkata korviin. Eläinlääkäri on myös aivan ihana! Nafta raukkaa jännitti niin että se parkkeerasi itsensä odotushuoneen penkin alle eikä meinannut tulla sieltä pois. No lopulta kun korvat oli tutkittu, jutteli lääkäri Naftalle vielä niitä näitä ja rapsutteli kaikessa rauhassa. Nafta rentoutui selvästi ja antoi lääkärille suukkoja!

Tänään korvat näyttää jo paljon paremmalta!