Mökkihöperöt

Viihdyttiin mökillä niin kauan, että oltiin tulla ihan mökkihöperöiksi koko sakki. No, nyt ollaan kuitenkin kotiuduttu ja mieli tekisi jo takaisin. Naftahan varmaan muuttaisi kokonaan mökille, jos saisi päättää.
Viisi päivää irti arjesta, keskellä luontoa, vailla huolia tai murheita, ilman kelloa tai aikatauluja. Se jos joku rentouttaa.

        

                         

Nafta sai touhuta ihan mielin määrin, järsiä keppejä, seikkailla metsässä, uida, syödä ja saunoa. 

Kalaan koiraa ei huolittu mukaan. Liian pieni vene, liikaa teräviä koukkuja + koira = huono yhtälö. Nafta jätettiin mökkiin, mutta kuinkas ollakkaan kun tultiin takaisin, oli koira terassin penkillä istuskelemassa. Ajateltiin, että ovi oli jäänyt auki. Seuraavan kalareissun päätteeksi koira olikin jo laiturilla vastassa ja nyt olin varma että ovi tuli kiinni. Se oli oppinut avaamaan oven! 

Kalareissun saaliit eivät kiinnostaneet Naftaa. Kalat olivat sen mielestä täysin yhdentekeviä. Vasta perkuujätteet olivat mielenkiintoisia, hyvän tuoksuisia (?!?), koska niissä koira olisi halunnut piehtaroida. Ei annettu, mutta jostain syystä illalla kainaloon kuitenkin käpertyi järkyttävän kalanhajuinen koira.

Ruuaksi ei Nafta kalaa kelpuuttanut. Itsellä aivan kuola valui kun kuhat ja ahvenet tulivat savustuspöntöstä ja tämä poika vain kääntää päänsä pois. Ei suostunut edes maistaa!

Järvivesi oli n.+6 astetta. Nafta kävi uimassa monta kertaa, Sakke kerran ja mulla talviturkki edelleen päällä.

O-ou, pallo putosi veteen

Uskaltaisiko sen hakea?

Ei se ole kuin hakea vain!

Vaikkei Nafta kalaan päässytkään, pääsi poika veneajelulle monta kertaa. Pelastusliivit päällä tietenkin! Alkuun heiluva, liukas vene oli vähän jännittävä ja koira pyrkikin sinnikkäästi syliin. Äkkiä veneily alkoikin tuntua mukavalta ja Nafta saattoi istua omalla takamuksellaan.

Keulamies-Nafta

Ja vauhtia riittää!

Täältä tullaan!

Ähtärissä oli valtavan paljon joutsenia. Veneillessä löydettiinkin joutsenen pesä. Äitijoutsen siellä hautoi muniansa, joten emme viitsineet mennä kovin lähelle. 

Mökkeillessä Naftan "Aina Valmis!" -asenne kyllä korostui. Tehtiin mitä hyvänsä, oli koira "auttamassa". Niin tomerana grillaamassa vaahtokarkkeja, pilkkomassa puita, pesemässä perunoita ja lämmittämässä saunaa. Kaikki tekeminen missä saa olla mukana, on Naftan mielestä mukavaa. Varsinkin mökillä. 

Nafta pilkkomassa puita

Nafta sai myös toteuttaa viettejänsä. Tehtiin poronverellä kaksi jälkeä. Molemmat sujui mainiosti, ensimmäinen niin nopealla tahdilla ettei perässä meinattu pysyä ja toinen jälki oli vain n.2h vanha, kokeiltiin miten Nafta hakee jäljen ilmasta. Hyvin sujui sekin jälki, joskin hieman epävarmemmin, mikä olikin aivan oletettavaa.

Kun tultiin mökiltä kotiin, Nafta oli kyllä selvästi hieman höperöitynyt. Lenkillä muka säikkyi lastenvaunuja ja polkupyöräilijää. Niinkuin ei olisi ikinä ennen nähnyt, unohtanut raukka viidessä päivässä. No, seuraava lenkki menikin jo sitten ihan mallikkaasti eli yhtä äkkiä palautui mieleen kuin unohtuikin.

Toivottavasti päästään pian takaisin mökille, siellä jos jossain me Naftan kanssa viihdytään!

Mökille mars ja jääkausi

Huomenna aamulla me otetaan suunnaksi Ähtäri ja meidän kesämökki!
Naftalle on tiedossa verijälkeä, maan tonkimista, juoksemista, vapautta ja metsän tuoksuja. Saa nähdä uskaltaako koira tai isäntäväki uimaan, kuulemma järvivesi oli viikko sitten +6 astetta. Hurrr..

Meillä on siis loma. Kuun lopussa mulla ja Sakella alkaa kesätyöt, joten päätettiin että nyt on kunnon mökkireissun aika. Saadaan olla kaikessa rauhassa eikä olla edes päätetty koska tullaan kotiin. Tullaan sitten kun huvittaa. Mökki on saaressa, joten Nafta ei tule näkemään hihnaa koko reissun aikana. Se saa mennä ja tulla niinkuin itse mielii.

Ollaan jonkin aikaa mietitty, että saattaisi olla tarpeen pitää Naftalle lyhyt palauttava jääkausi. Puolitoista vuotta sitten pidettiin jääkausi oikein pitkän kaavan mukaan.Vilander neuvoi, että jos alkaa tuntua siltä että koira kukkoilee niin parin kolmen päivän jääkausi auttaa.

Nafta toimii kotona niinkuin unelma. Se on näiden seinien sisällä kuin ajatus, mutta ulkona homma onkin lähiaikoina ollut vähän toinen. Lenkille kun lähdetään, jää korvat liian usein kotiin. Vieraiden koirien ohitukset on sujunut suht. mallikkaasti, mutta tuntuu että Nafta kokee tehtäväkseen puolustaa meitä, eli se ei kai luota siihen että me hoidetaan tilanne. No, se homma on kuitenkin mennyt kokoajan suurinpiirtein parempaan suuntaan.
Kukkoilua on sen sijaan ollut havaittavissa hävyttömänä maan ruopimisena ja hihnassa vetämisenä. Nafta on myös keksinyt, että naapurit on jotenkin epäilyttäviä. Niitä pitää vahdata silmä kovana ja välillä niitä täytyy oikeen huohottaa.
No, viimeinen niitti jääkaudelle oli sunnuntaina. Nafta karkasi Saken vanhempien pihasta murisemaan ja räyhäämään jollekkin ohikulkevalle bichon friselle. Sain kyllä hävetä silmät päästä. Mitään ei onneksi sattunut. Naftan rähinä on aina ollut semmoista uhittelua, se ei ole koskaan purrut ketään. Ei edes Nemoa, vaikka Nemo haukkasi Naftan korvaan reiän. Uhittelua se oli sille bichonillekkin, mutta koskaan ei tiedä mitä siellä on vastassa. Saa pian turpiinsa. Onneksi bichonin omistaja oli ystävällinen ja sai hyvin suojattua oman koiransa. Kyllä varmaan kasvoi tämän omistajan pisteet bichoninsa mielessä.

Jääkauden merkeissä meni siis sunnuntai, maanantai ja tämä päivä. Ja kyllä kannatti. Huomasin eron jo yhdessä iltapäivässä. Nafta on sen verran pehmeä (tuon macho kuorensa alla), että ei se paljon tarvitse kun jo hoksaa mistä on kyse. Lenkillä se vetää edelleen, mutta uskoo kun sanotaan "ei vedä". Naapureita Nafta alkoi taas vahdata, mutta nyppäsin kerran napakasti hihnasta ja sanoin että ei. Niin meni korvat nätisti taakse ja häntä laski alas. Kotona se on yhtä ihana ja kiltti kuin ennenkin.
Nyt yritetään pitää yllä semmoista kevyttä perushuomioimattomuutta ja muistaa että kaikki tehdään meidän ehdoilla, leikit ym. Tiedän tasan kaikki virheet mitä teen kokoajan koiran kanssa, mutta sitä on vaan niin vaikea vastustaa ja olla lellimättä. Tehtiin Saken kanssa oikein lista kaikista koiraan liittyvistä "säännöistä". Ja Saken vanhempien takapihalle hankitaan liina sekä kolinapurkki.

Mökille otan mukaan ihanaa luettavaa. Vilanderin Koirankorjauskirjasta on jäljellä n.10 sivua, Cesar Millanin Perheen koira -kirjasta puolet ja Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen on kokonaan korkkaamatta. Kaksi ensimmäistä puhuu laumakäyttäytymisen ja johtajuuden puolesta ja viimeinen kirja esittelee positiivisia ja "uusia" koirankoulutuskeinoja ja teorioita.

Oon taas niin innoissani, kun olen saanut asioita koiran kanssa toimimaan. Ihanaa että mulla on haasteellinen koira, se on äärimmäisen palkitsevaa ja pitää mielen virkeänä! Ja opettaa niiiiiiiiin paljon!

Oon niin söpö (keikkuvan pääni kanssa) että mua on vaikea vastustaa

Pallohullu

Nafta tykkää kyllä kaikista leluista, se on kova poika leikkimään. Mutta yksi on ylitse muiden..

Pallopää

Pallo on jotain aivan erityistä. Nafta sai jo pentukodistaan ensimmäisen pallonsa. Se oli vihreä ja sammakon näköinen. Sillä oli kädet ja jalatkin. Se oli pitkään Naftan lempilelu. Lopulta se oli niin rikkinäinen että se piti heittää pois. Onneksi löysin uuden samanlaisen viime vuonna vaasan näyttelystä ja samaan suosioon pääsi uusi sammakkopallo.

Mutta pallo kuin pallo, se on ykkönen. Tennispallo, pesäpallo, sählypallo, jalkapallo..pehmeä, kova, iso tai pieni, sillä ei ole niin väliä, kunhan se on pyöreä.

Nafta ja "pari" palloa

Pallojen kuningas on jalkapallo. Sillä pelataan vain ulkona.  Meidän lähellä on muutama hyvä kenttä, joissa käymme aika usein pelaamassa. Nafta on niin innoissaan hommasta ettei se muista käydä tarpeillaan joskus ollenkaan. Urheilukaupoissa meille nauretaan kun etsimme mahdollisimman kestävää palloa ja myyjät kysyvät mihin käyttöön pallo tulee, vastaus on koiralle. Ostin alennuksesta pienen tekniikkapallon joka kesti yhden pallopelin ajan. Naftalla ei huonot pallot kauaa kestä, siksi meidän täytyy panostaa laatuun erityisesti ja ostaa ns.ammattilaispalloja.

Tämä pallo oli äkkiä entinen

Kevät ja syksy on parasta pallopeliaikaa. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Meidän vakiopelikentällä on onneksi joki vieressä, jossa Nafta voi pulahtaa jos hiki tulee. Joki toimii hyvin myös juomakippona.

Pallo on myös koulutuksessa paras apuväline. Nafta ei motivoidu nameista juurikaan, mutta pallo on sille äärettömän hyvä palkka. Se tekee pallon saadakseen lähes mitä vain. Joihinkin suorituksiin pallo kylläkin kiihdyttää koiraa liikaa.

Niinkuin ylhäältä kuvasta näkyy, Naftalla on miljoona palloa. Ja miljoona muutakin lelua. Mun heikkous on koiranlelut. Jos näen jonkun kiva, en voi olla ostamatta sitä. No ollaan onneksi keksitty keino siihen ettei meidän lattiat tulvi koiranleluista eikä koira menetä niihin mielenkiintoaan. Meillä on kaksi koiranlelulaatikkoa. Toinen on sängyn alla ja siellä on 98% leluista. Toinen on olohuoneessa ja siellä on kerralla muutama lelu jotka on Naftan leikittävinä. Välillä niitä sitten aina vaihdellaan. Ja voi sitä riemua kun Nafta pääsee joskus itse valkkaamaan leluja sängyn alta. Se menee itse seisomaan laatikkoon ja heittelee leluja ympäriinsä ja nuuskii jokaista. 

Naftasta on tullut äärimmäisen taitava pallonpelaaja. Ja lihaksikas. Aina kun pelataan, Naftalle sanotaan "mee kauemmas" ja se poika peruuttaa. Se peruuttaa vaikkahan kymmenen metriä. Sitten vasta pallo lentää. Kuulin hiljattain että koiran vatsalihakset kehittyy koiran peruuttaessa. Taitaa olla Naftalla siis melkoinen sixpack tuola karvojen alla jos tuo tieto paikkansa pitää..

Ja loppuun kuvakooste eilisistä pallopeleistä.

tapporavistus

Välillä pitää muistaa huilata

höh, se meni rikki

lentoloikka

mamman mestarifutaaja <3

Koiran pedin tuunaus

Meillä koira saa nukkua sängyssä, jos haluaa. Nafta ei kuitenkaan yleensä halua. Luulen että sillä on liian kuuma ja ahdas meidän välissä. Nafta sai pentuna suuren rottinkikopan omaksi sängykseen. Se oli meidän vanhan koiran, Vanjon perintöjä. Peti on ollut Naftalle mieluinen, mutta viimeaikoina sen ulkonäkö on alkanut haitata muuta sisustusta. Niimpä meillä alkoi koiran pedin tuunaus.

Tässä kuva sängystä ennen tuunausta. Koppaan on ajan saatossa kertynyt sekalaisia peittoja ja tyynyjä.
Kun koppaa alettiin tyhjäämään, löytyi alimman peittokerroksen alta 9 luuta. Melkoinen jemmari tuo meidän Nafta.

Kopan maalasin mattavalkoisella spraymaalilla. Ulkona oli ihana touhuta, kun vihdoin sää oli keväinen ja lämmin.

Sillä välin kun koppa kuivui, tein sänkyyn patjan. Viikkasin vanhoja peittoja ja tikkasin ne reunoilta kasaan. 

Lopuksi ompelin patjan päälle irrotettavan päällisen. Ja koska Nafta nukkuu usein pää tyynyssä, piti petiin luonnollisesti löytää sopivat tyynyt. Mikki-tyynynpäällisen ostin vuosia sitten kirpputorilta ja pikkutyynyn ompelin itse pellavatilkusta. Ja näin on Naftan uusi peti valmis!

Mikä tärkeintä, peti kelpasi myös Naftalle!

Vaasan näyttely

Viikonloppu vierähti varsin mukavissa tunnelmissa, vaasan koiranäyttelyssä.
Lauantaina oli ländereiden kehä. Paikalla oli koiria kaksin kappalein, Cierimon Bebe eli Heta sekä A´mael Mellon Celeborn eli Zero.
Zero oli mulle aivan uusi tuttavuus. Todella reipais nuori mies joka esiintyi kyllä edukseen.
Molemmilla läntsyillä kehä meni hienosti, vaikka tuomarilla näyttikin olevan aika ronskit otteet. Heta EH ja Zero  ERI, SA, SERT ja ROP. Lisää Hetan blogissa.
Läntsykehän jälkeen hallissa soi palovaroitin. 2500 ihmistä ja 1600 koiraa räntäsateeseen. Se vasta oli näky. Sääliksi kävi niitä jotka olivat koiriaan tuntitolkulla trimmanneet ja kammanneet. Ja kyllä ulkona ärräpäitä kuuluikin. Vartin seisoskelun jälkeen sateen kastelemat ihmiset ja koirat laskettiin takaisin sisään. Palohälytys oli ollut aiheeton. 10 minuuttia ja varoisin piippasi taas. Halli raikasi yhteen ääneen "voi ei taas.." Tällä kertaa ei hallista poistunut yksikään ihminen. Onneksi oli taas väärä hälytys. Iltalehden mukaan hälytys olisi ollut ilkivaltaa, jonkun muun lehden mukaan hälytin olisi itsekseen tippunut katolta. Pääasia ettei liekkejä ollut missään.

Lauantaina hoidettiin shoppailut pois alta, koska sunnuntaina oli Sisun kehä sekä Hosulin kehä.
Nafta sai tuliaisiksi kuivalihaa, parit lelut, näyttelytaluttimen ja älypelin. Peli oli kyllä niin naurettavan helppo että siitä ei oikein iloa saatu irti. Se näytti vaasassa vaikeammalta.
Ostin Naftalle myös Chris Christensen trimmiveitsen ja sitä ehdittiin jo vähän testailla. Toimii.

Naftalle on alkanut ilmestyä vähän hammaskiveä. Arvasin ettei siltä pystytä välttymään, kun ei tuo poika oikeen luitakaan syö ja mä oon laiska harjaamaan koiran hampaita. Olen kauan katsellut netistä itsehoito-ohjeita. Plaque Off-jauhetta on monilta tahoilta kehuttu. Viime vuoden puolella hankin purkin ja sitä päästiin testaamaan. Hammaskivi pehmeni kyllä todella paljon ja kynnellä pystyi rapsuttamaan jonkin verran pois. Näyttelyissä pisti silmään instrumentti joka saattaisi helpottaa hommassa. Mukaan se tarttui ja nyt aloitetaan taas Plaque Off-kuuri. Kyse on siis tuommoisesta työkalusta linkki.

Sunnuntaina oli 9.00 labradori-kehä. Sisu esiintyi todella hienosti ja oli juniori urosten paras ja ERI. Iltapäivällä borderterrierikehässä Hosuli esiintyi varsin mallikkaasti. Hosuli oli EH ja juniori narttujen 3.

Kaksi päivää aikaa ilmoittautua tuurin näyttelyyn, joten mun olis aika päättää lähdetäänkö sinne vai ei. Kokkolaan me ei valitettavasti päästä, joten ehkä miljoonakoira on sitten meidän seuraava, jottei tämä näyttelytauko veny ihan mahdottomiin..

Karhunpoika sairastaa

Toisena pääsiäispäivänä tehtiin laavuretki kavereitten ja heidän Sisu-labbiksen kanssa. Pojat saivat laavulla kaverikseen myös Ruusa-vesikoiran.
Juuri pääsin päivittelemästä miten kiva ja huoleton Naftan kanssa on liikkua, kun se ei syö luonnosta tai lenkkipolulta mitään löytämiään herkkuja, roskia tai yhtään mitään mikä ei tule ihmiseltä. Olisi kannattanut koputtaa puuta..
Nafta löysi laavun läheltä metsästä makkaraa(?) tai jotain minkä sitten päätti pistellä poskeensa. Illalla sitten olikin koiran vatsa ihan kuralla. Iltaruuaksi keitettiin sille riisiä ja mauksi tonnikalaa. Sekaan tehobaktia ja jälkiruuaksi inupektiä. Seuraavana iltana masu oli jo parempi mutta koira selvästi vähän uuvuksissa.
Keskiviikkona Nafta oli jo virkeä ja ruoka maistui hyvin.
Illalla jostain juolahti mieleen, että Nafta täytyy madottaa. Ei siinä sitten ajateltu ollenkaan että voisi olla hyvä odottaa muutama päivä vatsataudin jälkeen kun jo kaivettiin laatikosta drontal comppia.

Muutama päivä aikaisemmin keskusteltiin kaverin kanssa eri matolääkkeistä ja kehaisin miten helppo tuo drontal comp on, kun 1,5tablettia riittää Naftan kokoiselle koiralle. Meillä kun ei tahnat tahdo kelvata.
Kaveri siinä mainisti että on kuullut drontal compin olevan monille herkkävatsaisille liian voimakas.. "Ei Naftalla oo ikinä mitää tullu, sillä on rautainen vatsa.." Ja taas olisi saanut koputtaa puuta.

Seuraavana yönä Nafta oksensi ainakin 6kertaa. Koko vatsalaukku tyhjeni eteisen, olohuoneen ja keittiön matoille sekä sohvalle. Mutta onneksi meikäläinen oli kaikesta autuaan tietämättömänä unten mailla ja siivoushommat jäi Sakelle.
Nafta saa olla nyt ihan riisi-tonnikala-naudanmaha ruokavaliolla jonkin aikaa ja sitten kun masu on varmasti kunnossa, hankitaan uusi matolääke. Ehkäpä kokeillaan axiluria..

Eilisen päivän Nafta oli vielä melko uuvuksissa. Ruoka onneksi kuitenkin maistui ja vähän poika jaksoi leikkiäkkin. Huomenna minä lähden vaasan näyttelyyn ja Nafta saa jäädä Saken kanssa lepäilemään.

Saalistaja

Naftalle kuuluu hyvää. Kevät yrittää kovasti tehdä tuloaan mutta takatalvi laittaa kapuloita rattaisiin.

Ollaan touhattu viime aikoina yhtä sun toista. Käytiin kodalla paistamassa makkaraa Helmin, Lunan ja Manta-koiran kanssa.
Palloa ollaan pelattu kyllästymiseen asti. Ollaan käyty Naftan kanssa myös rusakkojahdissa muutaman kerran!
Tässä meidän lähellä on pelto, jossa on usein pupuja. Naftan voi hyvillä mielin päästää juoksemaan pupun perään, koska tiedän että se tulee kutsusta takaisin, eikä pellon lähellä ole autoteitä.
Länderin yksi parhaista puolista on mun mielestä riistavietti, tai sen puuttuminen. Riista on Naftan mielestä tosi kiinnostavaa mutta mamma on vielä kiinnostavampi!

Kun mentiin pellolle, Nafta sai heti vainun. Päästiin koiran irti ja se lähti jäljittämään. Pian heinikosta pinkaisi rusakko täyteen vauhtiin ja Nafta ampaisi perään. Ensimmäistä kertaa Nafta piti kunnon ajoääntä. Nafta hassu ajokoira. Se juoksi aika kauas kunnes rusakko hävisi näkyvista ja Nafta juoksi kieli pitkällä kuola valuen takaisin. Nafta oli niin onnellisen näköinen että olisi pitänyt kuva ottaa. Mutta taisin olla itsekkin niin tilanteessa että jäi sitten ottamatta.
Pupua Nafta ei ota kiinni vaikka saisikin (kopkop- ei ole ainakaan vielä ottanut). Viime kesänä se juoksi rusakon perässä koko ajan saavuttaen saalistaan, mutta kun välimatkaa oli vajaa metri, niin Nafta hidasti. Se vaan juoksi sen perässä. Sen sijaan hiiriä Nafta kyllä tappaa. Ja on tainnut jonkun linnunkin joskus teurastaa.

Tänään meillä alkaa toko, nimittäin omatoimitoko. Seinäjoella on vaikea päästä ryhmiin ja niihin saa jonottaa niin kauan että päätettiin kaverin kanssa ruveta treenailemaan ihan päiksemme. Meillä on treenit kerran viikossa ja harjoitellaan sitä mitä huvittaa. Tänään otetaan seuraamista ja paikkamakuuta ainakin. Treenien päälle tehdään pieni lenkki ja lopuksi päästetään koirat metsään riehumaan.

Nyt meillä jatkuu kevätsiivous, Nafta painuu sänkyyn imuria piiloon..

Nafta teurastaa palloa